Timo Hännikäinen http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/153220/all Sun, 21 Oct 2018 12:59:28 +0300 fi Kiuas kustannukselle potkut Kirjamessuilta http://leenarosendahloshanhijrvi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262901-kiuas-kustannukselle-potkut-kirjamessuilta <p>Suomen merkittävin kirjatapahtuma on perunnut Kiuas kustannuksen osallistumisen vuotuisille Kirjamessuille Helsingin messukeskukseen. Taustalla asiaan on vaikuttamassa ollut aktivisti Veikka Lahtinen Facebook-päivityksellään.&nbsp;</p><p>Kuten kuvankaapauksessa on nähtävissä Helsingin kirjamessujen ohjelmajohtaja vastaa:&quot;Moikka Veikka. Huolesi on kuultu ja asiaa selvitetään Sinulle palataan, kuten messuilla kerrottiin.&quot;&nbsp;</p><p>&quot;Tämä on ollut sellainen mainoskampanja, mitä ei millään rahalla voisi ostaa&quot; Timo Hännikäinen, Kiuas kustannus sanoo. Lähde:&nbsp;<a href="https://www.youtube.com/watch?v=r-NzaKhX-mk&amp;t=6702s" target="_blank">Monokulttuuri</a>&nbsp;Youtube</p><p>Myös päivystävä anarkisti toimittaja Suvi Auvinen yhdistää Hännikäisen Kiukaaseen sujuvasti &ndash; Hänen kirjoituksessaan ei ole mitään mainintaa esimerkiksi siitä, mitä kustantamo julkaisee, vain Hännikäisen persoonaa on kritisoitu. Kirjoittelussa vedotaan Sarastuslehden artikkeileihin, jonka päätoimittaja Hännikäinen on.&nbsp;&nbsp;(Lähde Monokulttuuri Youtube)</p><p>&quot;Ronja Salmi ei ole ilmeisesti perehtynyt Kiukaaseen tai Sarastukseen.&quot; epäilee Hännikäinen. Hän vaan on sanonut perusteiluissaan, että Sarastuksessa on julkaistu rasistista disinformaatiota. Kiuas kustannuksen myydyin kirja on itse asiassa varsin valistuksellinen Hege Storhaugin kirja.&nbsp; (Lähde Monokulttuuri Youtube) &quot;Vuonna 2015 julkaistu kirja&nbsp;<em>Islam, den 11. landeplage</em>&nbsp;(suom.&nbsp;Islam - yhdestoista vitsaus) nousi yhdeksi Norjan kaikkien aikojen suurimmista bestselleristä, vaikka kirja oli omakustanne ja sitä käsiteltiin hyvin vähän valtavirran medioissa. Suomessa&nbsp;<a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Kiuas_Kustannus" title="Kiuas Kustannus">Kiuas Kustannus</a>&nbsp;julkaisi teoksen 2017. &quot; Wikipedia</p><p>Hännikäinen on pari viimeistä päivää kohun jälkeen nukkunut huonosti, syönnyt pari voileipää ja mandariineja, sillä niin kiireiseksi hänen elämänsä on muuttunut. Paljon on tullut Kiukaan työntekijälle, novelisti Timo Hännikäiselle haastattelupyyntöjä, soittoja ja kirjatilauksia.&nbsp;&nbsp;(Lähde Monokulttuuri Youtube)</p><p>Animalian työntekijä Veikka Lahtinen on ennekin piinannut novelisti Timo Hännikäistä. Hän masinoi kampanjaa, jossa Alfred&nbsp;<strong>Kordelinin säätiötä</strong> painostettiin peruuttamaan sen myöntämä kirjallisuusapuraha Timo Hännikäiselle. Kordelin säätiö piti kokouksen ja totesi ettei apurahaa ollut syytä peruuttaa.&nbsp;&nbsp;(Lähde Monokulttuuri Youtube)</p><p>Hännikäinen on persoona, joka kestää ja nauttii kohuista, vaikka &quot;Paskaa sataa päälle&quot; hän sanoo.&nbsp;&nbsp;(Lähde Monokulttuuri Youtube)</p><p>Hän muistelee kirjailija Jarkko Laineen joskus sanoneen, että tuntuu kuin kaikki pelkäisivät myrskyn silmään joutumista, ja eivätkä uskalla sanoa omia ajatuksiaan. Kyseessä on abstramoitunut pelko elikä pelätään kohumyllyyn joutumista ja vaietaan.&nbsp;&nbsp;(Lähde Monokulttuuri Youtube)</p><p>Kirjallisuusmaailman vainoajia on muitakin kuin piip piippiip Esimerkiksi piip piip piip, joka on vaatinut kollegoitansa irtisanoutumaan Hännikäisestä. &quot;Kyseessä on vasemmiston itkupotkuraivarit, kun valta-asema on uhattuna. Kulttuuri on ollut heidän reviirinsä 60-luvusta lähtien.&quot;&nbsp; (Lähde Monokulttuuri Youtube)</p><p>Hännikäinen pohtii, että &quot;yliampuvan absurdian vastareaktiona on ollut nähtävissä perusliberaalien lähentymistä kansallismielisiin.&quot; Kun arvoliberaalit on niin &quot;saatanan hulluja&quot;. (Lähde Monokulttuuri Youtube)</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Suomen merkittävin kirjatapahtuma on perunnut Kiuas kustannuksen osallistumisen vuotuisille Kirjamessuille Helsingin messukeskukseen. Taustalla asiaan on vaikuttamassa ollut aktivisti Veikka Lahtinen Facebook-päivityksellään. 

Kuten kuvankaapauksessa on nähtävissä Helsingin kirjamessujen ohjelmajohtaja vastaa:"Moikka Veikka. Huolesi on kuultu ja asiaa selvitetään Sinulle palataan, kuten messuilla kerrottiin." 

"Tämä on ollut sellainen mainoskampanja, mitä ei millään rahalla voisi ostaa" Timo Hännikäinen, Kiuas kustannus sanoo. Lähde: Monokulttuuri Youtube

Myös päivystävä anarkisti toimittaja Suvi Auvinen yhdistää Hännikäisen Kiukaaseen sujuvasti – Hänen kirjoituksessaan ei ole mitään mainintaa esimerkiksi siitä, mitä kustantamo julkaisee, vain Hännikäisen persoonaa on kritisoitu. Kirjoittelussa vedotaan Sarastuslehden artikkeileihin, jonka päätoimittaja Hännikäinen on.  (Lähde Monokulttuuri Youtube)

"Ronja Salmi ei ole ilmeisesti perehtynyt Kiukaaseen tai Sarastukseen." epäilee Hännikäinen. Hän vaan on sanonut perusteiluissaan, että Sarastuksessa on julkaistu rasistista disinformaatiota. Kiuas kustannuksen myydyin kirja on itse asiassa varsin valistuksellinen Hege Storhaugin kirja.  (Lähde Monokulttuuri Youtube) "Vuonna 2015 julkaistu kirja Islam, den 11. landeplage (suom. Islam - yhdestoista vitsaus) nousi yhdeksi Norjan kaikkien aikojen suurimmista bestselleristä, vaikka kirja oli omakustanne ja sitä käsiteltiin hyvin vähän valtavirran medioissa. Suomessa Kiuas Kustannus julkaisi teoksen 2017. " Wikipedia

Hännikäinen on pari viimeistä päivää kohun jälkeen nukkunut huonosti, syönnyt pari voileipää ja mandariineja, sillä niin kiireiseksi hänen elämänsä on muuttunut. Paljon on tullut Kiukaan työntekijälle, novelisti Timo Hännikäiselle haastattelupyyntöjä, soittoja ja kirjatilauksia.  (Lähde Monokulttuuri Youtube)

Animalian työntekijä Veikka Lahtinen on ennekin piinannut novelisti Timo Hännikäistä. Hän masinoi kampanjaa, jossa Alfred Kordelinin säätiötä painostettiin peruuttamaan sen myöntämä kirjallisuusapuraha Timo Hännikäiselle. Kordelin säätiö piti kokouksen ja totesi ettei apurahaa ollut syytä peruuttaa.  (Lähde Monokulttuuri Youtube)

Hännikäinen on persoona, joka kestää ja nauttii kohuista, vaikka "Paskaa sataa päälle" hän sanoo.  (Lähde Monokulttuuri Youtube)

Hän muistelee kirjailija Jarkko Laineen joskus sanoneen, että tuntuu kuin kaikki pelkäisivät myrskyn silmään joutumista, ja eivätkä uskalla sanoa omia ajatuksiaan. Kyseessä on abstramoitunut pelko elikä pelätään kohumyllyyn joutumista ja vaietaan.  (Lähde Monokulttuuri Youtube)

Kirjallisuusmaailman vainoajia on muitakin kuin piip piippiip Esimerkiksi piip piip piip, joka on vaatinut kollegoitansa irtisanoutumaan Hännikäisestä. "Kyseessä on vasemmiston itkupotkuraivarit, kun valta-asema on uhattuna. Kulttuuri on ollut heidän reviirinsä 60-luvusta lähtien."  (Lähde Monokulttuuri Youtube)

Hännikäinen pohtii, että "yliampuvan absurdian vastareaktiona on ollut nähtävissä perusliberaalien lähentymistä kansallismielisiin." Kun arvoliberaalit on niin "saatanan hulluja". (Lähde Monokulttuuri Youtube)

]]>
134 http://leenarosendahloshanhijrvi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262901-kiuas-kustannukselle-potkut-kirjamessuilta#comments Kirjamessut Timo Hännikäinen Sun, 21 Oct 2018 09:59:28 +0000 Leena Rosendahl Os Hanhijärvi http://leenarosendahloshanhijrvi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262901-kiuas-kustannukselle-potkut-kirjamessuilta
Radikaali ja Taantumuksellinen eli jokainen ongelma huutaa omaa ratkaisuaan http://mikalamminp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258812-radikaali-ja-taantumuksellinen-eli-jokainen-ongelma-huutaa-omaa-ratkaisuaan <p>Kaikkien maiden nationalistit, yhtykää! Suunnilleen näin kuuluu <strong>Halla-ahon</strong> taistoonkutsu eurooppalaisille kansallismielisille populistiveljille. Vähänpä tuntuu Halla-ahoa haittavaan se, että kansainvälinen kansallismielisyys on looginen mahdottomuus. Vähän niin kuin se <strong>Viinasen</strong> ainoa vaihtoehto. Jos se on ainut, se ei voi olla vaihtoehto, koska vaihtoehtoja on aina vähintään kaksi. Ja paradoksihan tuo internationalistinen nationalismikin on.</p><p>Nationalismi on huono vientituote ja kommunismin globaali vetovoima on ajat sitten hiipunut. Sen sijaan islamismi on ideologia joka imee energiansa suuresta maailmanuskonnosta. &quot;Vaikka tämä umma onkin moninkertaisesti jakautunut ja kansallisten ja sosiaalisten konfliktien vuoksi järkkynyt, islamismi-ideologia osoittautuu siinä mielessä ihanteelliseksi välineeksi radikaalien häviäjien mobilisoimiseen, että sen onnistuu sulauttaa yhteen uskonnolliset, poliittiset ja sosiaaliset motiivit&quot;, kuten <strong>Hans Magnus Enzensberger</strong> esseessään &quot;Kauhunkylväjät&quot; (2006, suom. 2013) toteaa.</p><p>Populismia käytetään surutta myös leimakirveenä, mahdollisesti pyrkien täysin hämärtämään sanan merkitys. Voihan nykyään rasismin uhriksikin itse ilmoittautua jonkun <strong>Timo Hännikäisen</strong> tapaan. Hännikäinen on siis se hintelä esseisti Hämeestä, joka kiukuttelevan pugilistisessa pamfletissaan <em>Ilman</em> kirjoitti <strong>John Lennonin</strong> feministisen iskulauseen päälle: &quot;Mies on maailman neekeri.&quot; Kyllä ei ole eikä sellaiseksi tule.</p><p>Populismille on ominaista &quot;kansan&quot; jakaminen &quot;meihin&quot; ja &quot;muihin&quot;. On vaikkapa kansa vastaan eliitti, kansa vastaan maahanmuuttajat, kansa vastaan feministit, kansa vastaan vegetaristit, kansa vastaa vihreät, kansa vastaan kommunistit, kansa vastaan homot... tarvitseeko jatkaa? Se mikä tuo &quot;kansa&quot; on, jätetään tarkoitushakuisesti määrittelemättä. Jotain ihanaa ja alkuperäistä idylliä joka tapauksessa. Populismille on myös ominaista tietynlainen notkeus: jos vaikkapa maahanmuuttovastaisuus menee pois muodista, vaihdetaan vain vihan kohdetta ja sama peli jatkuu. Moraalia pitää venytellä, jotta se pysyisi joustavana, ja sen taidon populistit osaavat.</p><p>Mutta joo, kyllä natsikin voi eheytyä. Onhan se nähty Suomessakin <strong>Holapan</strong> tapauksessa. Ei siis se Finlandia-palkittu kirjailija, vaan se mies joka perusti uusnatsijärjestön, mutta tuli sittemmin järkiinsä.</p><p>Populisteille on myös ominaista hämäävän uusiokielen käyttö. Puhutaan &quot;vaihtoehtomediasta&quot;, kun tarkoitetaan valemediaa. Onpa yksi sellainen ottanut nimekseen Oikea Media. Nimi on enne. Jos ravintolan nimi on Helmi, voi olla varma siitä ettei se mikään helmi ole.&nbsp;MV-sivusto ei ole &quot;vaihtoehtomedia&quot;, vaan valemedia tai epämedia, kuten Magneettimediakin. Toki siellä joskus on jotain paikkansapitävääkin tietoa, mutta se on yleensä pöllitty Yleltä tai muulta &quot;valtamedialta&quot;, jota se on kritisoivinaan. Nythän on niin, että kritiikki on mahdollista vain silloin kun asian tuntee, eikä sellaista asiaa ole jonka <strong>Ilja Janitskin</strong> ja kumppanit tuntisivat. Paitsi sen miten tehdä rahaa vetoamalla ihmisten alhaisimpiin vietteihin. Osataan tämä toki jenkeissäkin.</p><p>Ruotsidemokraateilla on taakkanaan se, että puolueen juuret ihan oikeasti ovat natsismissa. Kovin se on siitä leimasta nyttemmin yrittänyt rimpuilla eroon, mutta kerran hankittua huonoa mainetta on vaikea paikkailla jälkikäteen.</p><p>Suomessa persuille kävi niin kuin populisteille tapaa käydä. Hallitusvastuu on niille kuoleman suudelma. Ruotsidemokraateillahan ei sitä vaaraa ole että niitä koskaan hallitukseen huolittaisiin.&nbsp;Missään maassa maahanmuuttovastaisia mölöpössejä ei päästetä hallitukseen. Eikä persutkaan enää hallitukseen pääse, kun sementoivat itsensä marginaaliin viime kesänä. Halla-ahon valinta satoi vihreitten laariin.</p><p>Ruotsista puheen olleen, laitetaanpa tähän loppuun vielä ruotsalaisen nobelistin <strong>Tomas Tranströmerin </strong>runo. Alkukielellä förstås. Onhan tämä suomennettukin - koko Tranströmerin tuotanto on, jotkin runot pariinkin otteeseen - mutta menköön ruotsiksi, kun sitä kuitenkin kaikki Suomessa osaavat ja koska me fillarikommunistit rakastamme pakkoruotsia:</p><p>&quot;Radikal och Reaktionär lever tillsammans som i ett&nbsp;<br />olyckligt äktenskap,<br />formade av varann, beroende av varann.<br />Men vi som är deras barn måste bryta oss loss.<br />Varje problem ropar på sitt eget språk.<br />Gå som en spårhund där sanningen trampade!&quot;</p><p>Tomas Tranströmer: &quot;Om Historien IV&quot; (Klanger och spår, 1966)</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kaikkien maiden nationalistit, yhtykää! Suunnilleen näin kuuluu Halla-ahon taistoonkutsu eurooppalaisille kansallismielisille populistiveljille. Vähänpä tuntuu Halla-ahoa haittavaan se, että kansainvälinen kansallismielisyys on looginen mahdottomuus. Vähän niin kuin se Viinasen ainoa vaihtoehto. Jos se on ainut, se ei voi olla vaihtoehto, koska vaihtoehtoja on aina vähintään kaksi. Ja paradoksihan tuo internationalistinen nationalismikin on.

Nationalismi on huono vientituote ja kommunismin globaali vetovoima on ajat sitten hiipunut. Sen sijaan islamismi on ideologia joka imee energiansa suuresta maailmanuskonnosta. "Vaikka tämä umma onkin moninkertaisesti jakautunut ja kansallisten ja sosiaalisten konfliktien vuoksi järkkynyt, islamismi-ideologia osoittautuu siinä mielessä ihanteelliseksi välineeksi radikaalien häviäjien mobilisoimiseen, että sen onnistuu sulauttaa yhteen uskonnolliset, poliittiset ja sosiaaliset motiivit", kuten Hans Magnus Enzensberger esseessään "Kauhunkylväjät" (2006, suom. 2013) toteaa.

Populismia käytetään surutta myös leimakirveenä, mahdollisesti pyrkien täysin hämärtämään sanan merkitys. Voihan nykyään rasismin uhriksikin itse ilmoittautua jonkun Timo Hännikäisen tapaan. Hännikäinen on siis se hintelä esseisti Hämeestä, joka kiukuttelevan pugilistisessa pamfletissaan Ilman kirjoitti John Lennonin feministisen iskulauseen päälle: "Mies on maailman neekeri." Kyllä ei ole eikä sellaiseksi tule.

Populismille on ominaista "kansan" jakaminen "meihin" ja "muihin". On vaikkapa kansa vastaan eliitti, kansa vastaan maahanmuuttajat, kansa vastaan feministit, kansa vastaan vegetaristit, kansa vastaa vihreät, kansa vastaan kommunistit, kansa vastaan homot... tarvitseeko jatkaa? Se mikä tuo "kansa" on, jätetään tarkoitushakuisesti määrittelemättä. Jotain ihanaa ja alkuperäistä idylliä joka tapauksessa. Populismille on myös ominaista tietynlainen notkeus: jos vaikkapa maahanmuuttovastaisuus menee pois muodista, vaihdetaan vain vihan kohdetta ja sama peli jatkuu. Moraalia pitää venytellä, jotta se pysyisi joustavana, ja sen taidon populistit osaavat.

Mutta joo, kyllä natsikin voi eheytyä. Onhan se nähty Suomessakin Holapan tapauksessa. Ei siis se Finlandia-palkittu kirjailija, vaan se mies joka perusti uusnatsijärjestön, mutta tuli sittemmin järkiinsä.

Populisteille on myös ominaista hämäävän uusiokielen käyttö. Puhutaan "vaihtoehtomediasta", kun tarkoitetaan valemediaa. Onpa yksi sellainen ottanut nimekseen Oikea Media. Nimi on enne. Jos ravintolan nimi on Helmi, voi olla varma siitä ettei se mikään helmi ole. MV-sivusto ei ole "vaihtoehtomedia", vaan valemedia tai epämedia, kuten Magneettimediakin. Toki siellä joskus on jotain paikkansapitävääkin tietoa, mutta se on yleensä pöllitty Yleltä tai muulta "valtamedialta", jota se on kritisoivinaan. Nythän on niin, että kritiikki on mahdollista vain silloin kun asian tuntee, eikä sellaista asiaa ole jonka Ilja Janitskin ja kumppanit tuntisivat. Paitsi sen miten tehdä rahaa vetoamalla ihmisten alhaisimpiin vietteihin. Osataan tämä toki jenkeissäkin.

Ruotsidemokraateilla on taakkanaan se, että puolueen juuret ihan oikeasti ovat natsismissa. Kovin se on siitä leimasta nyttemmin yrittänyt rimpuilla eroon, mutta kerran hankittua huonoa mainetta on vaikea paikkailla jälkikäteen.

Suomessa persuille kävi niin kuin populisteille tapaa käydä. Hallitusvastuu on niille kuoleman suudelma. Ruotsidemokraateillahan ei sitä vaaraa ole että niitä koskaan hallitukseen huolittaisiin. Missään maassa maahanmuuttovastaisia mölöpössejä ei päästetä hallitukseen. Eikä persutkaan enää hallitukseen pääse, kun sementoivat itsensä marginaaliin viime kesänä. Halla-ahon valinta satoi vihreitten laariin.

Ruotsista puheen olleen, laitetaanpa tähän loppuun vielä ruotsalaisen nobelistin Tomas Tranströmerin runo. Alkukielellä förstås. Onhan tämä suomennettukin - koko Tranströmerin tuotanto on, jotkin runot pariinkin otteeseen - mutta menköön ruotsiksi, kun sitä kuitenkin kaikki Suomessa osaavat ja koska me fillarikommunistit rakastamme pakkoruotsia:

"Radikal och Reaktionär lever tillsammans som i ett 
olyckligt äktenskap,
formade av varann, beroende av varann.
Men vi som är deras barn måste bryta oss loss.
Varje problem ropar på sitt eget språk.
Gå som en spårhund där sanningen trampade!"

Tomas Tranströmer: "Om Historien IV" (Klanger och spår, 1966)

]]>
24 http://mikalamminp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258812-radikaali-ja-taantumuksellinen-eli-jokainen-ongelma-huutaa-omaa-ratkaisuaan#comments Euroopan äärioikeisto Halla-aho Oikeistopopulismi Radikaali ajattelu Timo Hännikäinen Mon, 30 Jul 2018 07:59:36 +0000 Mika Lamminpää http://mikalamminp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258812-radikaali-ja-taantumuksellinen-eli-jokainen-ongelma-huutaa-omaa-ratkaisuaan
Irti uusnatsismin kahleista http://mikalamminp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/240875-irti-uusnatsismin-kahleista <p>Luin Suomen Vastarintaliikkeen entisen johtajan Henrik Holapan muistelmateoksen Minä perustin uusnatsijärjestön. Siinä Holappa paljastaa tietonsa liikkeen sisältä ja kertoo miten tuli tuhlanneeksi 15 vuotta elämästään uusnatsismille Suomessa ja ulkomailla, lietsoi rotuvihaa ja kiihotti kansanryhmiä vastaan. Erityisesti hänen hampaissaan olivat juutalaiset. Holappa oli omaksunut natsi-Saksan 1930- ja 1940-lukujen häikäilemättömän antisemitismin, jossa juutalaisia syytettiin kaikista maailman ongelmista. &quot;Uskoin juutalaisten hallitsevan maailmaa ja erityisesti Yhdysvaltoja. Juutalaisten maailmanpolitiikan hallinta heijastui mielestäni myös Suomeen esimerkiksi maahanmuuttopolitiikassa, mediassa ja ulkopolitiikassa&quot;, Holappa kirjoittaa.</p><p>Ihme kyllä Suomesta löytyi porukalle myös yhteistyökumppaneita, kuten Kärkkäinen-tavaratalojen taustalla toimineen yhtiön alunperin julkaisema Magneettimedia. &nbsp;&quot;Sieltä vastarintaliike sai yllättäen vastakaikua sionismin vastustamiselleen ja juutalaisvastaisille ajatuksilleen. Keväällä 2012 Magneettimedia lähestyi liikettä sähköpostitse ja pyysi lupaa julkaista järjestön verkkosivuilla julkaistuja artikkeleita. Kansallisen vastarinnan päätoimittajana toiminut Juuso Tahvanainen otti tehtäväkseen hoitaa yhteydenpidon&quot;, Holappa kertoo. Myös muiden Suomessa vaikuttavien äärioikeistolaisten verkkojulkaisujen, kuten Timo Hännikäisen päätoimittaman Sarastus-lehden kanssa viriteltiin yhteistyötä. Samoin Suomen sisun jäsenten kanssa, ja lopulta monet Suomen sisussa toimineet, jotka olivat aiemmin pitäneet Suomen vastarintaliikettä ruotsalaismielisenä järjestönä, alkoivat lähestyä liikettä. Eivät kuitenkaan kaikki: &quot;Halla-aho kertoi vastustavansa hallitsematonta maahanmuuttoa, mutta näytti pukevan ajatuksensa muslimi- ja islam-vastaisuudeksi. Ideologisesti ajattelin meidän olevan vastakkaisilla puolilla enkä pitänyt maahanmuuttovastaisuutta yhdistävänä aatteellisensa tekijänä itseni ja Jussi-Halla-ahon välillä. Pidin häntä liian Israel-myönteisenä ja muslimivastaisena.&quot;</p><p>Olen usein ihmetellyt, mikä uusnatsismissa vetoaa ihmisiin. Siihenkin kysymykseen Holapan kirjasta löytyi jonkinlainen vastaus: &quot;Perheeni, harvat ystäväni tai edes koulukiusaamiseni eivät tehneet minusta uusnatsia. Minusta tuli uusnatsi, koska olin houkutteille avoin ja halusin tulla ihailemani ryhmän hyväksymäksi. Myöhemmin, kuten kuka tahansa radikaali, oikeutin tekoni aatteella, jota pidin ihmistä korkeampana voimana.&quot;</p><p>Hattua täytyy Holapalle nostaa. Harva pystyy tunnustamaan virheensä julkisesti.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Luin Suomen Vastarintaliikkeen entisen johtajan Henrik Holapan muistelmateoksen Minä perustin uusnatsijärjestön. Siinä Holappa paljastaa tietonsa liikkeen sisältä ja kertoo miten tuli tuhlanneeksi 15 vuotta elämästään uusnatsismille Suomessa ja ulkomailla, lietsoi rotuvihaa ja kiihotti kansanryhmiä vastaan. Erityisesti hänen hampaissaan olivat juutalaiset. Holappa oli omaksunut natsi-Saksan 1930- ja 1940-lukujen häikäilemättömän antisemitismin, jossa juutalaisia syytettiin kaikista maailman ongelmista. "Uskoin juutalaisten hallitsevan maailmaa ja erityisesti Yhdysvaltoja. Juutalaisten maailmanpolitiikan hallinta heijastui mielestäni myös Suomeen esimerkiksi maahanmuuttopolitiikassa, mediassa ja ulkopolitiikassa", Holappa kirjoittaa.

Ihme kyllä Suomesta löytyi porukalle myös yhteistyökumppaneita, kuten Kärkkäinen-tavaratalojen taustalla toimineen yhtiön alunperin julkaisema Magneettimedia.  "Sieltä vastarintaliike sai yllättäen vastakaikua sionismin vastustamiselleen ja juutalaisvastaisille ajatuksilleen. Keväällä 2012 Magneettimedia lähestyi liikettä sähköpostitse ja pyysi lupaa julkaista järjestön verkkosivuilla julkaistuja artikkeleita. Kansallisen vastarinnan päätoimittajana toiminut Juuso Tahvanainen otti tehtäväkseen hoitaa yhteydenpidon", Holappa kertoo. Myös muiden Suomessa vaikuttavien äärioikeistolaisten verkkojulkaisujen, kuten Timo Hännikäisen päätoimittaman Sarastus-lehden kanssa viriteltiin yhteistyötä. Samoin Suomen sisun jäsenten kanssa, ja lopulta monet Suomen sisussa toimineet, jotka olivat aiemmin pitäneet Suomen vastarintaliikettä ruotsalaismielisenä järjestönä, alkoivat lähestyä liikettä. Eivät kuitenkaan kaikki: "Halla-aho kertoi vastustavansa hallitsematonta maahanmuuttoa, mutta näytti pukevan ajatuksensa muslimi- ja islam-vastaisuudeksi. Ideologisesti ajattelin meidän olevan vastakkaisilla puolilla enkä pitänyt maahanmuuttovastaisuutta yhdistävänä aatteellisensa tekijänä itseni ja Jussi-Halla-ahon välillä. Pidin häntä liian Israel-myönteisenä ja muslimivastaisena."

Olen usein ihmetellyt, mikä uusnatsismissa vetoaa ihmisiin. Siihenkin kysymykseen Holapan kirjasta löytyi jonkinlainen vastaus: "Perheeni, harvat ystäväni tai edes koulukiusaamiseni eivät tehneet minusta uusnatsia. Minusta tuli uusnatsi, koska olin houkutteille avoin ja halusin tulla ihailemani ryhmän hyväksymäksi. Myöhemmin, kuten kuka tahansa radikaali, oikeutin tekoni aatteella, jota pidin ihmistä korkeampana voimana."

Hattua täytyy Holapalle nostaa. Harva pystyy tunnustamaan virheensä julkisesti.

]]>
64 http://mikalamminp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/240875-irti-uusnatsismin-kahleista#comments Äärioikeistolaisuus Jussi Halla-aho Magneettimedia Suomen vastarintaliike Timo Hännikäinen Thu, 03 Aug 2017 16:54:18 +0000 Mika Lamminpää http://mikalamminp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/240875-irti-uusnatsismin-kahleista
Hännikäinen muistelee Lihamyllyssä http://kimmopohjanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/236967-hannikainen-muistelee-lihamyllyssa <p>Timo Hännikäinen on kirjoittanut muistelmat, jotka käsittelevät lähinnä hänen elämäänsä julkisena eläimenä sekä hänen liikkumistaan kirjallisissa piireissä. Hännikäinen on kirjailija, joka on toimittanut paria lehteä ja järjestänyt muutaman mediakohun.</p><p>Hännikäisen Lihamylly-muistelmissa kerrotaan kymmenistä kirjallisuuden piirissä liikkuvista henkilöistä. Hännikäinen kirjoittaa aristelematta. Teos on itse asiassa tyyliltään varsin suorasukainen. Kirjailija kirjoittaakin, että häntä motivoi kostonhimo. Onkin todennäköistä, että moni lukee kirjan jo sen vuoksi, että saa sen avulla selville, mitä kenestäkin ajatellaan. Kirja on myös eräänlainen paljastuskirja. Paljastaa Hännikäinen myös itsestään.</p><p>Hännikäinen arvioi, että poliittinen valta ei sovi oikein kenellekään. Hän ei itse halua poliitikoksi eikä myöskään toimittajaksi. Toimittajia hän pitää hyvin omahyväisinä. Kirjallisia piirejä hän pitää helposti ohjailtavina. Lisäksi selviää, että Teemu Lahtisella on kansallismielisten piireissä likaisin poikamiesasunto.</p><p>Feministejä Hännikäinen kehuu siitä, että he ovat onnistuneet luomaan keskustelukulttuurin, jossa ideologiaa tuntematon ei pysty kunnolla argumentoimaan heitä vastaan. Kansallismielisiä piirejä hän arvioi, että varsinaisia natseja Suomessa on varsin vähän. Tätä hän pehmentää tosin sanomalla, että jonkinlaisia häirikköjäkin joukkoon mahtuu.&nbsp;</p><p>Hännikäinen on armollinen ihmisten pahuuksille. Hän arvioi, että ihminen on luonteeltaan konfliktinen eikä humanismi oikein ole onnistunut voittamaan tätä ominaisuutta. Ihminen etsii aina viholliskuvia, vaikka kuinka kutsuisi itseään ystävällismieliseksi hyvän lähettilääksi, tai joksikin muuksi.</p><p>Kirjoittamisesta kiinnostuneena Hännikäisen kirja tarjoaa myös tietynlaista yleismaailmallista tietoa kustantamis- ja toimittamispiireistä. Kirja on siksikin kiinnostava. Hännikäisen kirja tarjoaa myös tietynlaisen mediakohujen anatomisen tarkastelun, Hännikäisen persoonan ansiosta.</p><p>Hännikäinen muistelee myös vasemmistolaisten aikakausiensa ajatusmaailmaansa. Hän kertoo muistavansa ainakin vastustaneensa ydinvoiman vastustamista. Kirjan mukaan Hännikäinen huusi ydinvoimavastaisessa tapahtumassa jotensakin niin, että &quot;sosialismin perusta on raskas teollisuus&quot; ja että &quot;viisi uutta ydinvoimalaa Suomeen!&quot;&nbsp;</p><p>Hännikäisen teos on sekä kohtalaisen viihdyttävä että informatiivinen.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Timo Hännikäinen on kirjoittanut muistelmat, jotka käsittelevät lähinnä hänen elämäänsä julkisena eläimenä sekä hänen liikkumistaan kirjallisissa piireissä. Hännikäinen on kirjailija, joka on toimittanut paria lehteä ja järjestänyt muutaman mediakohun.

Hännikäisen Lihamylly-muistelmissa kerrotaan kymmenistä kirjallisuuden piirissä liikkuvista henkilöistä. Hännikäinen kirjoittaa aristelematta. Teos on itse asiassa tyyliltään varsin suorasukainen. Kirjailija kirjoittaakin, että häntä motivoi kostonhimo. Onkin todennäköistä, että moni lukee kirjan jo sen vuoksi, että saa sen avulla selville, mitä kenestäkin ajatellaan. Kirja on myös eräänlainen paljastuskirja. Paljastaa Hännikäinen myös itsestään.

Hännikäinen arvioi, että poliittinen valta ei sovi oikein kenellekään. Hän ei itse halua poliitikoksi eikä myöskään toimittajaksi. Toimittajia hän pitää hyvin omahyväisinä. Kirjallisia piirejä hän pitää helposti ohjailtavina. Lisäksi selviää, että Teemu Lahtisella on kansallismielisten piireissä likaisin poikamiesasunto.

Feministejä Hännikäinen kehuu siitä, että he ovat onnistuneet luomaan keskustelukulttuurin, jossa ideologiaa tuntematon ei pysty kunnolla argumentoimaan heitä vastaan. Kansallismielisiä piirejä hän arvioi, että varsinaisia natseja Suomessa on varsin vähän. Tätä hän pehmentää tosin sanomalla, että jonkinlaisia häirikköjäkin joukkoon mahtuu. 

Hännikäinen on armollinen ihmisten pahuuksille. Hän arvioi, että ihminen on luonteeltaan konfliktinen eikä humanismi oikein ole onnistunut voittamaan tätä ominaisuutta. Ihminen etsii aina viholliskuvia, vaikka kuinka kutsuisi itseään ystävällismieliseksi hyvän lähettilääksi, tai joksikin muuksi.

Kirjoittamisesta kiinnostuneena Hännikäisen kirja tarjoaa myös tietynlaista yleismaailmallista tietoa kustantamis- ja toimittamispiireistä. Kirja on siksikin kiinnostava. Hännikäisen kirja tarjoaa myös tietynlaisen mediakohujen anatomisen tarkastelun, Hännikäisen persoonan ansiosta.

Hännikäinen muistelee myös vasemmistolaisten aikakausiensa ajatusmaailmaansa. Hän kertoo muistavansa ainakin vastustaneensa ydinvoiman vastustamista. Kirjan mukaan Hännikäinen huusi ydinvoimavastaisessa tapahtumassa jotensakin niin, että "sosialismin perusta on raskas teollisuus" ja että "viisi uutta ydinvoimalaa Suomeen!" 

Hännikäisen teos on sekä kohtalaisen viihdyttävä että informatiivinen.

]]>
1 http://kimmopohjanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/236967-hannikainen-muistelee-lihamyllyssa#comments Kirjailija Muistelmat Timo Hännikäinen Sat, 13 May 2017 16:43:53 +0000 Kimmo Pohjanen http://kimmopohjanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/236967-hannikainen-muistelee-lihamyllyssa
Mietteitäni Timo Hännikäisen Kulttuurisodan sumu -tekstistä http://lauriblomberg.puheenvuoro.uusisuomi.fi/229942-mietteitani-timo-hannikaisen-kulttuurisodan-sumu-tekstista <p>Tässä on alkuperäinen teksti:<br /><a href="http://timohannikainen.blogspot.fi/2017/01/kulttuurisodan-sumu.html" title="http://timohannikainen.blogspot.fi/2017/01/kulttuurisodan-sumu.html">http://timohannikainen.blogspot.fi/2017/01/kulttuurisodan-sumu.html</a></p><p>Voitte lukea sen jos haluatte, mutta en usko että sitä vaaditaan tekstini ymmärtämiseen jos olette tutustuneet hänen ajatuksiinsa aiheesta muualla, tai tunnette maahanmuuttokriittisen liikkeen maailmankuvaa yleisemmin.<br /><br />Luin tekstin ja Hännikäinen vaikuttaa sen perusteella paljon rationaalisemmalta henkilöltä kuin mitä kuvittelin hänen olevan. En tiennyt hänestä paljoakaan, joten ensivaikutelmani pohjalta luotu mielipide ei ollut vahva.</p><p>Hän kirjoittaa aiheesta minkä koen olevan keskeisessä asemassa kun katsoo nykyistä poliittista keskustelua. On nämä kaksi ideologiaa, ja ne pelaavat nollasummapeliä keskenään. Hännikäinen on valinnut puolensa tässä kahtiajaossa, eikä näin näe mitään kunnon ratkaisuja tilanteeseen.</p><p>Kuten missä tahansa voimakkaassa kahtiajaossa, molemmilla puolilla on omat narratiivinsa, joita tukee molemmilla puolilla valikoidut havainnot. Oman ideologian vastaiset havainnot taas ohitetaan huomiosta täysin.</p><p>Ja kuten missä tahansa kahtiajaossa, ainut ratkaisu on ottaa oma ideologia vähemmän vakavasti ja luovuuden kautta löytää uusia vaihtoehtoja. (Tähän universumiin mahtuu oikeasti enemmän kuin 2 vaihtoehtoa. Uskokaa minua, olen testannut tämän laboratoriossa.)</p><p>Luovuuden soveltaminen on yksilöllinen tilannekysymys, mutta joitain tienviittoja tai lumikenkiä on hyvä antaa. Ja tässä Hännikäinen ei vielä näe eteenpäin, vaan katsoo sivuikkunasta tai jopa taaksepäin. Tässä joitain esimerkkejä tekstistä ja omia kommenttejani niihin:</p><p>&quot;Filosofi Karl Popper on huomauttanut, että jopa korkeimpiin tunteisiimme kuten rakkauteen ja myötätuntoon vetoaminen jakaa ihmiset eri kategorioihin: sisä- ja ulkopuolisiin, oikea- ja vääräuskoisiin, koti- ja ulkomaalaisiin, luokkatovereihin ja luokkavihollisiin. Rakkautta nimittäin ei ole olemassa abstraktissa mielessä, vaan voimme rakastaa vain niitä jotka tunnemme. Ja vielä enemmän tämä pätee silloin kun vedotaan alhaisempiin tunteisiin ja intohimoihin. Tästä syystä minun on myös ollut mahdoton niellä monikulttuurisuuden tai sukupuolineutraaliuden kaltaisia ajatuksia, jotka punavihreään mielipidepakettiin sisältyvät.&quot;</p><p>Mua ei kiinnosta rakastaako Hännikäinen, tai joku toinen tyyppi jotain toista henkilöä Keniassa tai Kolumbiassa. Tai edes naapurissaan. Mua kiinnostaa että ihmiset ihmiset omaksuisivat yleisasenteekseen että he pyrkisivät aina kun se on mahdollista vähentämään fyysistä konfliktia ympärillään. Ja että ihmiset voisivat hyväksyä toisille mahdollisuuden elää siten kuin nämä haluavat, kunhan heidän elintapansa ei tuota vahinkoa muille.</p><p>Tämä oli pikkuhuomautus, mutta tästä seuraavat 2 ovat laajempia Hännikäisen maailmankuvaan liittyviä rajoitteita.</p><p>&quot;En ole koskaan kyennyt nielemään ajatusta yhtenäisestä ihmiskunnasta, joka on perusolemukseltaan samanlainen kulttuurisista ja etnisistä eroista riippumatta ja jakaa yhteiset päämäärät. Ihmislajia, niin kuin muitakin lajeja, leimaavat erot, konfliktit, eturistiriidat ja hierarkiat. Niiden redusoiminen pois on ihmisyyden typistämistä, vaikka sitä aina yritetäänkin humanismin nimissä.&quot;</p><p>Ensinnäkin, erojen, eturistiriitojen tai hierarkioiden poistaminen ihmisyhteisöstä olisi täysin mahdotonta. Biologiamme, yksilölliset kokemuksemme, yksilölliset halumme ja eriävät taitomme on yhtä mahdollista poistaa kuin tuntoaisti tai käsitys henkilön yksilöllisyydestä. Näistä asioista on seurannut ongelmia läpi historiamme, mutta ongelmat ovat aina johtuneet siitä miten ihmiset ovat suhtautuneet näihin kysymyksiin. Ei ikinä näistä kysymyksistä itsessään. Esim. minä olen erilainen kuin jokainen minun kavereistani, mutta en silti koe sitä ongelmaksi. Päinvastoin. Kun menen kauppaan haluan jotain, ja kauppias haluaa siitä maksun. En haluaisi maksaa, mutta ymmärrän ettei kauppiaskaan halua jakaa tavaraa ilmaiseksi. Joten olemme kollektiivisesti pystyneet luomaan rahajärjestelmän ja kulttuurin tukemaan rahan käyttöä vaihdannassa. Hierarkiat taas ovat monimutkaisempi sosiaalinen ongelma, joten niihin ratkaisu on monimutkaisempi enkä näin esitä sitä tässä.</p><p>Joten tämän jälkeen jää yksi kysymys: Siis jos en hakkaa ensimmäistä ihmistä jonka näen kadulla niin typistän ihmisyyttäni? Vaikka kysymykseni on tyhmä, niin se osoittaa ettei Hännikäinen ole miettinyt yhtään mistä konfliktit ovat seurausta. Hän kokee että ne ovat seurausta jostain mystisestä ja hyvin epämääräisestä &quot;ihmisyydestä.&quot; Minua eivät kiinnosta mystiset termit. Ja tiedän että ihmiset turvautuvat tämäntyylisiin selityksiin kun heillä ei ole mitään käytännön ymmärrystä aiheesta josta puhuvat. Näin meidän esi-isiemme tarinat maailman synnystä ja luonnon jumalista syntyivät. He näkivät jotain mitä eivät ymmärtäneet ja kokivat tarpeen selittää sen. Ne tarinat ovat kauniita, mutta henkilökohtaisesti en käyttäisi niitä kun minun pitäisi pyrkiä ennustamaan järjestelmän toimintaa.</p><p>Mikä olisi sitten rationaalisempi tapa lähteä analysoimaan ihmistä eläimenä ja tämän eläimen taipumusta sotiin ja väkivaltaan? Ensinnäkin meidän on huomattava, että aihealue on miltei käsittämättömän laaja. Ja minkä tahansa vastauksen on oltava vain hyvä ensimmäinen aproksimaatio ratkaisusta. Tai ainakaan tässä en ala käsittelemään aiheen yksityiskohtia.</p><p>Missä tilanteissa ihmiset turvautuvat väkivaltaan?<br />Katsoin juuri dokumentin stalkkereista Japanissa. Siinä kerrottiin kuinka stalkkerien aiheuttamista kuolemista on tullut merkittävä epidemia maassa. Dokumentissä haastateltiin myös entisiä stalkkereita, ja heistä paistoi muutama merkittävä piirre. Heillä oli voimakas kokemus että he omistavat uhrinsa, kukaan heistä ei pystynyt luopumaan exästään/ihastuksestaan ja kukaan heistä ei kokenut että he voisivat vain lähteä tapaamaan uusia naisia.<br />Eli hieno sekoitus patologista kunniantuntoa, jäykkää identifioitumista sekä niukkuutta.<br />Onko mitään sotaa missä nämä eivät olleet taustalla? Erityisesti viimeinen syy on ajanut maita sotiin keskenään jo 10 000 vuoden ajan. Silloin oli vain harvoja hyviä viljelysmaita. Ja jos toinen heimo sattui asumaan siellä ja heillä ei ollut hyviä aseita tai tarpeeksi sotilaita, niin se oli voi voi niille. Ja toinen maailmansota aasiassa käytiin pääasiassa kun Japanilla oli niukkuutta öljystä sekä muista resursseista. Saksakin havitteli Ukrainan viljamaita, kun sen oma maataloustuotanto ei ollut riittävä. Puhumattakaan maan öljy- tai metalliesiintymistä.<br />Noh, maailmassa on rajattu määrä resursseja eikä se riitä kaikille. Näin meidän on sodittava ikuisesti.<br />Kuka tahansa ajattelisi noin, ei ymmärtäisi termiä resurssi. Resurssi ei ole materiaa. Esim. bauksiitti ei ollut mikään arvokas resurssi keskiajalla. Silloin siitä ei osattu valmistaa tehokkaasti alumiinia. Nykyään se on hyvin käytännöllinen resurssi, koska tarvitsemme alumiinia moniin tarkoituksiin. Ilmestyivätkö nämä resurssit tyhjästä? Eivät, koska resurssi on materiaa + kykymme käyttää tuota materiaa. Näin pelkkä materialistinen käsitys resurssien määrästä ei ole todenmukainen, vaan hyvin rajoittava. Materiaa emme voi lisätä (hakematta sitä planeettamme ulkopuolelta), mutta taitojamme ja ymmärrystämme voimme.<br />1700-luvulla kesti varmaan kuukausia lähettää kirje Lontoosta Australiaan. Se vaati isoa valtamerialusta, mikä taas vaati ison miehistön ja heidänkin tarpeensa.<br />Kun lennättimet ja puhelimet alkoivat korvata postia 1800-luvulla, kesti viestin lähettäminen tunteja ja vaati enää jatkuvaa kaapeliyhteyttä paikkojen välillä.<br />Kun satelliitit ja kännykät ilmestyivät, vaati viestin välittäminen muutaman satelliitin (+kantoraketti sekä kännykät) verran resursseja ja se ilmestyy vastaajan kännykkään miltei välittömästi.<br />Näin ihmiskunnan resurssit, siis varallisuus, on lisääntynyt. Tämä tieteen kehitys mikä on jatkunut 400 vuotta ei näytä mitään hidastumisen merkkejä (poislukien Trumpin valinta). Itseasiassa se on koko 400-vuotisen historiansa ajan kiihtynyt eksponentiaalisesti.<br />Tänä päivänä, voisimme taata jokaiselle maailman ihmiselle tyydyttävän elintason jos vain muuntaisimme sen rahan mitä käytämme aseisiin asunnoiksi, infrastruktuuriksi ja koulutukseksi ihmisille. Tämä myös tekisi sodista tarpeettomia, kun kenenkään ei tarvitsisi mennä tappamaan toisia vain saadakseen rahaa ruokaan tai päästäkseen yliopistoon.<br />Jos materiaalinen niukkuus näin poistettaisiin, niin maailmaan jäisi silti vielä sotia. Ne syntyisivät nykyisistä poliittisista ja taloudellisista instituutioista, ja toisaalta yksittäisten ihmisten sekä hallitusten kyvyttömyydestä ratkoa ongelmia puhumalla. Ensimmäiset vaatisivat poliittista muutosta, ja toinen kommunikaatiotaitojen oppimista. Mutta kaikki nämä ovat käytännön ongelmia joihin on käytännön ratkaisut. Toisin kuin jos lähdemme puhumaan aiheesta mystisellä tasolla.</p><p>Hännikäisen toinen sokea kohta mikä estää häntä näkemästä ratkaisuja on hänen käyttämänsä kieli ja sen homogeenisyys.</p><p>Ja tässä minun on aluksi paljastettava yksi salaisuus. En kerro sitä usein, koska jotkut jotka kuulevat järkyttyvät siitä. Useimmilta taas se viuhahtaa yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos ilman, että he edes pystyisivät toistamaan sitä sanoillaan. Tähän pystyvät vain harvat.<br />Ja se salaisuus on, ettei vihervasemmistolaisia ole olemassa.<br />Kyllä, juuri niin. Ja samalta istumalta sanon, ettei isänmaallisiakaan ole olemassa. Eikä islamisteja, suomalaisia, turkkilaisia tai juutalaisia. Keitään heitä ei ole olemassa.<br />Tässä vaiheessa ymmärrän turhautumisesi, arvon lukija. Jaksoit lukea tuota utopistista sheisseani näin pitkään, ja nyt alan kusettamaan sinua väittämillä mitkä sotivat arkijärkeäsi vastaan. Mutta vakuutan, ettei ainut tarkoitukseni ole provosoida.<br />Mietitään asiaa käytännön tasolla. Voitko sinä sanoa minulle jotain venäläisistä? Ei mitään yleismaallista kuten &quot;he ovat juoppoja,&quot; vaan jotain mitä voin itse havaita aisteillani? Jos sanot että heitä on 144 miljoonaa plus risat, niin tiedät tämän vain koska päätät määritellä venäläisen juuri tietyllä tavalla. Mutta minkä tahansa tavan valitsisit, joutuisit vetämään mielivaltaisen rajan siihen kuka on venäläinen ja kuka ei ole. Ja se että vetämäsi raja olisi yleisin käytetty, ei tee siitä todellista. Ja sama pätee kaikkiin joukkoihin. Ne ovat yleistyksiä, ja usein vääristyksiä, monista yksilöistä jotka on jostain syystä mielekästä ryhmitellä tiettyjen kriteerien mukaan. Mutta venäläisyys ei ole kenessäkään yksilössä. Se on havaitsijan tapa ryhmitellä jokin joukko yksilöitä.<br />Otetaan esimerkki: Adolf Hitler tapasi elämänsä aikana luultavasti satoja juutalaisia. Hän ei tavannut Euroopan jokaista juutalaista ja tutustunut häneen syvällisesti. Näiden muutaman yksilön perusteella hän teki johtopäätöksiä koko ryhmästä.<br />Sama mielen mekanismi oli töissä, kun keskustelin erään henkilön kanssa facebookin keskustelupalstalla. Hän sanoi olevansa Einsteinia viisaampi, ja sanoi että kaikki eri sosialistiset mallit ovat autoritaarisia. Tämän jälkimmäisen väitteen hän perusteli sillä, että tiesi NL:n olleen sosialistinen järjestelmä, ja että NL oli autoritaarinen. Tästä seurasi, että jokainen joka puhuu sosialismista, haluaa luoda autoritaarisen järjestelmän.<br />Sanoin aiemmin, että tähän universumiin mahtuu enemmän kuin 2 vaihtoehtoa. Tämä ei päde niille yksilöille, jotka jakavat havaintomaailmansa tiukasti kahtia eivätkä näe sitä massiivista harmaata aluetta näiden kahden alueen välissä. Hännikäinen näki että tämä harmaa alue on siinä, muttei nähnyt sen sisälle. Ja hän ei millään tavalla osoittanut tekstissä että näkisi monimaisuutta eri ryhmien sisällä. Esim. Hillary Clintonin ja Bernie Sandersin ero oli mielestäni monella asteikolla suurempi kuin Clintonin ero valtaosaan republikaanien presidenttiehdokkaista. Vain näkemällä meidän havaintofilttereidemme poikki pystymme näkemään yksilön. Ja vain sillä tasolla pystymme löytämään käytännön ratkaisuja ongelmiimme.</p><p>Henkilökohtaisesti näen, että ratkaisut nykyajan &quot;vihervasemmiston&quot; ja &quot;patrioottien&quot; kiistassa ovat uteliaisuus kolmansille vaihtoehdoille (ja kuudensille), henkilökohtainen luovuus sekä kyky yksityiskohtaisempaan ja käytännönläheisempään ajatteluun. Näistä molemmat maailmankuvat ovat hyvin rajoittavia, ja koen että molemmat niistä jättävät huomiotta aivan keskeisiä ominaisuuksia meidän ihmisyydessämme. (perkele, käytin vahingossa mystistä termiä. Toivottavasti sinä lukija osaat purkaa tuon viimeisen lauseen siten, että tiedät mitä vihervasemmiston näkökulma jättää huomiotta, mitä patrioottien näkökulma jättää huomiotta ja mihin helvettiin mä sillä ihmisyydellä käytännön tasolla viittasin).</p><p>&nbsp;</p><p>PS. Jos esittämäni selitys niukkuuden ja sotien katoamisesta kuulostaa sinusta pelkästään minun pasifistiunelmiltani ja olet sitä mieltä että olen jättänyt jotain aivan keskeistä &quot;ihmisluonnosta&quot; huomiotta, niin mieti hetki seuraavia faktoja.</p><p><br />1. Me olemme vauraampia nyt kuin koskaan aiemmin</p><p>2. Meidän taloutemme kasvaa eksponentiaalisesti joka vuosi (% BKT:sta)</p><p>3. Lukutaito ja koulutus on yleisempää nyt kuin koskaan aiemmin lajimme historiassa</p><p>4. Koulutusta laajennetaan niissä maissa missä on eniten lukutaidottomia</p><p>5. Äo-testeillä mitattavissa olevan älykkyyden on havaittu nousevan koko standardoidun mittaushistorian ajan. Tätä kutsutaan Flynn-effectiksi.</p><p>6. Nyt planeetalla on enemmän demokraattisia valtioita kuin esim. 50 vuotta sitten.</p><p>Näistä kaikista on seurannut, että sodat sekä niissä kuolleiden ihmisten määrä on tippunut selvästi Toisen Maailmansodan jälkeen.<br /><a href="http://www.smithsonianmag.com/smart-news/globally-deaths-war-and-murder-are-decline-180950237/" title="http://www.smithsonianmag.com/smart-news/globally-deaths-war-and-murder-are-decline-180950237/">http://www.smithsonianmag.com/smart-news/globally-deaths-war-and-murder-...</a><br />&nbsp;</p><p>Jos juna on raiteilla kohti Tamperetta, se ei pysähdy eikä ole sivuavia raiteita, niin olenko minä utopisti jos väitän että juna tulee päätymään Tampereelle? Utopismilla ja rationaalisella ennustamisella on eroa.</p><p>Joten minun logiikkani sanoo, että joko nämä trendit jatkuvat ja me päädymme juuri sinne minne minun fantasiani sanoo että päädymme, tai sitten jokin näistä trendeistä muuttuu. Ja odotan innolla että kerrot minulle mikä näistä vaihtuu ja miten.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Tässä on alkuperäinen teksti:
http://timohannikainen.blogspot.fi/2017/01/kulttuurisodan-sumu.html

Voitte lukea sen jos haluatte, mutta en usko että sitä vaaditaan tekstini ymmärtämiseen jos olette tutustuneet hänen ajatuksiinsa aiheesta muualla, tai tunnette maahanmuuttokriittisen liikkeen maailmankuvaa yleisemmin.

Luin tekstin ja Hännikäinen vaikuttaa sen perusteella paljon rationaalisemmalta henkilöltä kuin mitä kuvittelin hänen olevan. En tiennyt hänestä paljoakaan, joten ensivaikutelmani pohjalta luotu mielipide ei ollut vahva.

Hän kirjoittaa aiheesta minkä koen olevan keskeisessä asemassa kun katsoo nykyistä poliittista keskustelua. On nämä kaksi ideologiaa, ja ne pelaavat nollasummapeliä keskenään. Hännikäinen on valinnut puolensa tässä kahtiajaossa, eikä näin näe mitään kunnon ratkaisuja tilanteeseen.

Kuten missä tahansa voimakkaassa kahtiajaossa, molemmilla puolilla on omat narratiivinsa, joita tukee molemmilla puolilla valikoidut havainnot. Oman ideologian vastaiset havainnot taas ohitetaan huomiosta täysin.

Ja kuten missä tahansa kahtiajaossa, ainut ratkaisu on ottaa oma ideologia vähemmän vakavasti ja luovuuden kautta löytää uusia vaihtoehtoja. (Tähän universumiin mahtuu oikeasti enemmän kuin 2 vaihtoehtoa. Uskokaa minua, olen testannut tämän laboratoriossa.)

Luovuuden soveltaminen on yksilöllinen tilannekysymys, mutta joitain tienviittoja tai lumikenkiä on hyvä antaa. Ja tässä Hännikäinen ei vielä näe eteenpäin, vaan katsoo sivuikkunasta tai jopa taaksepäin. Tässä joitain esimerkkejä tekstistä ja omia kommenttejani niihin:

"Filosofi Karl Popper on huomauttanut, että jopa korkeimpiin tunteisiimme kuten rakkauteen ja myötätuntoon vetoaminen jakaa ihmiset eri kategorioihin: sisä- ja ulkopuolisiin, oikea- ja vääräuskoisiin, koti- ja ulkomaalaisiin, luokkatovereihin ja luokkavihollisiin. Rakkautta nimittäin ei ole olemassa abstraktissa mielessä, vaan voimme rakastaa vain niitä jotka tunnemme. Ja vielä enemmän tämä pätee silloin kun vedotaan alhaisempiin tunteisiin ja intohimoihin. Tästä syystä minun on myös ollut mahdoton niellä monikulttuurisuuden tai sukupuolineutraaliuden kaltaisia ajatuksia, jotka punavihreään mielipidepakettiin sisältyvät."

Mua ei kiinnosta rakastaako Hännikäinen, tai joku toinen tyyppi jotain toista henkilöä Keniassa tai Kolumbiassa. Tai edes naapurissaan. Mua kiinnostaa että ihmiset ihmiset omaksuisivat yleisasenteekseen että he pyrkisivät aina kun se on mahdollista vähentämään fyysistä konfliktia ympärillään. Ja että ihmiset voisivat hyväksyä toisille mahdollisuuden elää siten kuin nämä haluavat, kunhan heidän elintapansa ei tuota vahinkoa muille.

Tämä oli pikkuhuomautus, mutta tästä seuraavat 2 ovat laajempia Hännikäisen maailmankuvaan liittyviä rajoitteita.

"En ole koskaan kyennyt nielemään ajatusta yhtenäisestä ihmiskunnasta, joka on perusolemukseltaan samanlainen kulttuurisista ja etnisistä eroista riippumatta ja jakaa yhteiset päämäärät. Ihmislajia, niin kuin muitakin lajeja, leimaavat erot, konfliktit, eturistiriidat ja hierarkiat. Niiden redusoiminen pois on ihmisyyden typistämistä, vaikka sitä aina yritetäänkin humanismin nimissä."

Ensinnäkin, erojen, eturistiriitojen tai hierarkioiden poistaminen ihmisyhteisöstä olisi täysin mahdotonta. Biologiamme, yksilölliset kokemuksemme, yksilölliset halumme ja eriävät taitomme on yhtä mahdollista poistaa kuin tuntoaisti tai käsitys henkilön yksilöllisyydestä. Näistä asioista on seurannut ongelmia läpi historiamme, mutta ongelmat ovat aina johtuneet siitä miten ihmiset ovat suhtautuneet näihin kysymyksiin. Ei ikinä näistä kysymyksistä itsessään. Esim. minä olen erilainen kuin jokainen minun kavereistani, mutta en silti koe sitä ongelmaksi. Päinvastoin. Kun menen kauppaan haluan jotain, ja kauppias haluaa siitä maksun. En haluaisi maksaa, mutta ymmärrän ettei kauppiaskaan halua jakaa tavaraa ilmaiseksi. Joten olemme kollektiivisesti pystyneet luomaan rahajärjestelmän ja kulttuurin tukemaan rahan käyttöä vaihdannassa. Hierarkiat taas ovat monimutkaisempi sosiaalinen ongelma, joten niihin ratkaisu on monimutkaisempi enkä näin esitä sitä tässä.

Joten tämän jälkeen jää yksi kysymys: Siis jos en hakkaa ensimmäistä ihmistä jonka näen kadulla niin typistän ihmisyyttäni? Vaikka kysymykseni on tyhmä, niin se osoittaa ettei Hännikäinen ole miettinyt yhtään mistä konfliktit ovat seurausta. Hän kokee että ne ovat seurausta jostain mystisestä ja hyvin epämääräisestä "ihmisyydestä." Minua eivät kiinnosta mystiset termit. Ja tiedän että ihmiset turvautuvat tämäntyylisiin selityksiin kun heillä ei ole mitään käytännön ymmärrystä aiheesta josta puhuvat. Näin meidän esi-isiemme tarinat maailman synnystä ja luonnon jumalista syntyivät. He näkivät jotain mitä eivät ymmärtäneet ja kokivat tarpeen selittää sen. Ne tarinat ovat kauniita, mutta henkilökohtaisesti en käyttäisi niitä kun minun pitäisi pyrkiä ennustamaan järjestelmän toimintaa.

Mikä olisi sitten rationaalisempi tapa lähteä analysoimaan ihmistä eläimenä ja tämän eläimen taipumusta sotiin ja väkivaltaan? Ensinnäkin meidän on huomattava, että aihealue on miltei käsittämättömän laaja. Ja minkä tahansa vastauksen on oltava vain hyvä ensimmäinen aproksimaatio ratkaisusta. Tai ainakaan tässä en ala käsittelemään aiheen yksityiskohtia.

Missä tilanteissa ihmiset turvautuvat väkivaltaan?
Katsoin juuri dokumentin stalkkereista Japanissa. Siinä kerrottiin kuinka stalkkerien aiheuttamista kuolemista on tullut merkittävä epidemia maassa. Dokumentissä haastateltiin myös entisiä stalkkereita, ja heistä paistoi muutama merkittävä piirre. Heillä oli voimakas kokemus että he omistavat uhrinsa, kukaan heistä ei pystynyt luopumaan exästään/ihastuksestaan ja kukaan heistä ei kokenut että he voisivat vain lähteä tapaamaan uusia naisia.
Eli hieno sekoitus patologista kunniantuntoa, jäykkää identifioitumista sekä niukkuutta.
Onko mitään sotaa missä nämä eivät olleet taustalla? Erityisesti viimeinen syy on ajanut maita sotiin keskenään jo 10 000 vuoden ajan. Silloin oli vain harvoja hyviä viljelysmaita. Ja jos toinen heimo sattui asumaan siellä ja heillä ei ollut hyviä aseita tai tarpeeksi sotilaita, niin se oli voi voi niille. Ja toinen maailmansota aasiassa käytiin pääasiassa kun Japanilla oli niukkuutta öljystä sekä muista resursseista. Saksakin havitteli Ukrainan viljamaita, kun sen oma maataloustuotanto ei ollut riittävä. Puhumattakaan maan öljy- tai metalliesiintymistä.
Noh, maailmassa on rajattu määrä resursseja eikä se riitä kaikille. Näin meidän on sodittava ikuisesti.
Kuka tahansa ajattelisi noin, ei ymmärtäisi termiä resurssi. Resurssi ei ole materiaa. Esim. bauksiitti ei ollut mikään arvokas resurssi keskiajalla. Silloin siitä ei osattu valmistaa tehokkaasti alumiinia. Nykyään se on hyvin käytännöllinen resurssi, koska tarvitsemme alumiinia moniin tarkoituksiin. Ilmestyivätkö nämä resurssit tyhjästä? Eivät, koska resurssi on materiaa + kykymme käyttää tuota materiaa. Näin pelkkä materialistinen käsitys resurssien määrästä ei ole todenmukainen, vaan hyvin rajoittava. Materiaa emme voi lisätä (hakematta sitä planeettamme ulkopuolelta), mutta taitojamme ja ymmärrystämme voimme.
1700-luvulla kesti varmaan kuukausia lähettää kirje Lontoosta Australiaan. Se vaati isoa valtamerialusta, mikä taas vaati ison miehistön ja heidänkin tarpeensa.
Kun lennättimet ja puhelimet alkoivat korvata postia 1800-luvulla, kesti viestin lähettäminen tunteja ja vaati enää jatkuvaa kaapeliyhteyttä paikkojen välillä.
Kun satelliitit ja kännykät ilmestyivät, vaati viestin välittäminen muutaman satelliitin (+kantoraketti sekä kännykät) verran resursseja ja se ilmestyy vastaajan kännykkään miltei välittömästi.
Näin ihmiskunnan resurssit, siis varallisuus, on lisääntynyt. Tämä tieteen kehitys mikä on jatkunut 400 vuotta ei näytä mitään hidastumisen merkkejä (poislukien Trumpin valinta). Itseasiassa se on koko 400-vuotisen historiansa ajan kiihtynyt eksponentiaalisesti.
Tänä päivänä, voisimme taata jokaiselle maailman ihmiselle tyydyttävän elintason jos vain muuntaisimme sen rahan mitä käytämme aseisiin asunnoiksi, infrastruktuuriksi ja koulutukseksi ihmisille. Tämä myös tekisi sodista tarpeettomia, kun kenenkään ei tarvitsisi mennä tappamaan toisia vain saadakseen rahaa ruokaan tai päästäkseen yliopistoon.
Jos materiaalinen niukkuus näin poistettaisiin, niin maailmaan jäisi silti vielä sotia. Ne syntyisivät nykyisistä poliittisista ja taloudellisista instituutioista, ja toisaalta yksittäisten ihmisten sekä hallitusten kyvyttömyydestä ratkoa ongelmia puhumalla. Ensimmäiset vaatisivat poliittista muutosta, ja toinen kommunikaatiotaitojen oppimista. Mutta kaikki nämä ovat käytännön ongelmia joihin on käytännön ratkaisut. Toisin kuin jos lähdemme puhumaan aiheesta mystisellä tasolla.

Hännikäisen toinen sokea kohta mikä estää häntä näkemästä ratkaisuja on hänen käyttämänsä kieli ja sen homogeenisyys.

Ja tässä minun on aluksi paljastettava yksi salaisuus. En kerro sitä usein, koska jotkut jotka kuulevat järkyttyvät siitä. Useimmilta taas se viuhahtaa yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos ilman, että he edes pystyisivät toistamaan sitä sanoillaan. Tähän pystyvät vain harvat.
Ja se salaisuus on, ettei vihervasemmistolaisia ole olemassa.
Kyllä, juuri niin. Ja samalta istumalta sanon, ettei isänmaallisiakaan ole olemassa. Eikä islamisteja, suomalaisia, turkkilaisia tai juutalaisia. Keitään heitä ei ole olemassa.
Tässä vaiheessa ymmärrän turhautumisesi, arvon lukija. Jaksoit lukea tuota utopistista sheisseani näin pitkään, ja nyt alan kusettamaan sinua väittämillä mitkä sotivat arkijärkeäsi vastaan. Mutta vakuutan, ettei ainut tarkoitukseni ole provosoida.
Mietitään asiaa käytännön tasolla. Voitko sinä sanoa minulle jotain venäläisistä? Ei mitään yleismaallista kuten "he ovat juoppoja," vaan jotain mitä voin itse havaita aisteillani? Jos sanot että heitä on 144 miljoonaa plus risat, niin tiedät tämän vain koska päätät määritellä venäläisen juuri tietyllä tavalla. Mutta minkä tahansa tavan valitsisit, joutuisit vetämään mielivaltaisen rajan siihen kuka on venäläinen ja kuka ei ole. Ja se että vetämäsi raja olisi yleisin käytetty, ei tee siitä todellista. Ja sama pätee kaikkiin joukkoihin. Ne ovat yleistyksiä, ja usein vääristyksiä, monista yksilöistä jotka on jostain syystä mielekästä ryhmitellä tiettyjen kriteerien mukaan. Mutta venäläisyys ei ole kenessäkään yksilössä. Se on havaitsijan tapa ryhmitellä jokin joukko yksilöitä.
Otetaan esimerkki: Adolf Hitler tapasi elämänsä aikana luultavasti satoja juutalaisia. Hän ei tavannut Euroopan jokaista juutalaista ja tutustunut häneen syvällisesti. Näiden muutaman yksilön perusteella hän teki johtopäätöksiä koko ryhmästä.
Sama mielen mekanismi oli töissä, kun keskustelin erään henkilön kanssa facebookin keskustelupalstalla. Hän sanoi olevansa Einsteinia viisaampi, ja sanoi että kaikki eri sosialistiset mallit ovat autoritaarisia. Tämän jälkimmäisen väitteen hän perusteli sillä, että tiesi NL:n olleen sosialistinen järjestelmä, ja että NL oli autoritaarinen. Tästä seurasi, että jokainen joka puhuu sosialismista, haluaa luoda autoritaarisen järjestelmän.
Sanoin aiemmin, että tähän universumiin mahtuu enemmän kuin 2 vaihtoehtoa. Tämä ei päde niille yksilöille, jotka jakavat havaintomaailmansa tiukasti kahtia eivätkä näe sitä massiivista harmaata aluetta näiden kahden alueen välissä. Hännikäinen näki että tämä harmaa alue on siinä, muttei nähnyt sen sisälle. Ja hän ei millään tavalla osoittanut tekstissä että näkisi monimaisuutta eri ryhmien sisällä. Esim. Hillary Clintonin ja Bernie Sandersin ero oli mielestäni monella asteikolla suurempi kuin Clintonin ero valtaosaan republikaanien presidenttiehdokkaista. Vain näkemällä meidän havaintofilttereidemme poikki pystymme näkemään yksilön. Ja vain sillä tasolla pystymme löytämään käytännön ratkaisuja ongelmiimme.

Henkilökohtaisesti näen, että ratkaisut nykyajan "vihervasemmiston" ja "patrioottien" kiistassa ovat uteliaisuus kolmansille vaihtoehdoille (ja kuudensille), henkilökohtainen luovuus sekä kyky yksityiskohtaisempaan ja käytännönläheisempään ajatteluun. Näistä molemmat maailmankuvat ovat hyvin rajoittavia, ja koen että molemmat niistä jättävät huomiotta aivan keskeisiä ominaisuuksia meidän ihmisyydessämme. (perkele, käytin vahingossa mystistä termiä. Toivottavasti sinä lukija osaat purkaa tuon viimeisen lauseen siten, että tiedät mitä vihervasemmiston näkökulma jättää huomiotta, mitä patrioottien näkökulma jättää huomiotta ja mihin helvettiin mä sillä ihmisyydellä käytännön tasolla viittasin).

 

PS. Jos esittämäni selitys niukkuuden ja sotien katoamisesta kuulostaa sinusta pelkästään minun pasifistiunelmiltani ja olet sitä mieltä että olen jättänyt jotain aivan keskeistä "ihmisluonnosta" huomiotta, niin mieti hetki seuraavia faktoja.


1. Me olemme vauraampia nyt kuin koskaan aiemmin

2. Meidän taloutemme kasvaa eksponentiaalisesti joka vuosi (% BKT:sta)

3. Lukutaito ja koulutus on yleisempää nyt kuin koskaan aiemmin lajimme historiassa

4. Koulutusta laajennetaan niissä maissa missä on eniten lukutaidottomia

5. Äo-testeillä mitattavissa olevan älykkyyden on havaittu nousevan koko standardoidun mittaushistorian ajan. Tätä kutsutaan Flynn-effectiksi.

6. Nyt planeetalla on enemmän demokraattisia valtioita kuin esim. 50 vuotta sitten.

Näistä kaikista on seurannut, että sodat sekä niissä kuolleiden ihmisten määrä on tippunut selvästi Toisen Maailmansodan jälkeen.
http://www.smithsonianmag.com/smart-news/globally-deaths-war-and-murder-are-decline-180950237/
 

Jos juna on raiteilla kohti Tamperetta, se ei pysähdy eikä ole sivuavia raiteita, niin olenko minä utopisti jos väitän että juna tulee päätymään Tampereelle? Utopismilla ja rationaalisella ennustamisella on eroa.

Joten minun logiikkani sanoo, että joko nämä trendit jatkuvat ja me päädymme juuri sinne minne minun fantasiani sanoo että päädymme, tai sitten jokin näistä trendeistä muuttuu. Ja odotan innolla että kerrot minulle mikä näistä vaihtuu ja miten.

]]>
2 http://lauriblomberg.puheenvuoro.uusisuomi.fi/229942-mietteitani-timo-hannikaisen-kulttuurisodan-sumu-tekstista#comments Luovuus Maahanmuuttokriittisyys Timo Hännikäinen Vihervasemmisto Sat, 21 Jan 2017 21:21:38 +0000 Lauri Blomberg http://lauriblomberg.puheenvuoro.uusisuomi.fi/229942-mietteitani-timo-hannikaisen-kulttuurisodan-sumu-tekstista
Miehen työ ja Suomen Perusta http://joonasl.puheenvuoro.uusisuomi.fi/225393-miehen-tyo-ja-suomen-perusta <p>Jykevästi nimetty Perussuomalaisten ajatushautomo&nbsp;<a href="http://www.suomenperusta.fi/">Suomen Perusta</a>&nbsp;julkaisi viime viikolla &nbsp;tasa-arvo- ja sukupuolikysymyksiä käsitelleen&nbsp;<a href="http://www.suomenperusta.fi/julkaisut/">pamfletin</a>&nbsp;<em>Epäneutraali&nbsp;sukupuolikirja &ndash;&nbsp;Puheenvuoroja sukupuolikysymyksistä,&nbsp;</em>jonka tarkoitus on kirjan toimittajan Simo Grönroosin mukaan:</p><p><em>antaa uusia näkökulmia sukupuolikysymyksistä käytävään yhteiskunnalliseen keskusteluun.</em></p><p>Menemättä tässä yhteydessä sen tarkemmin asiaan, todettakoon, että jo kirjan kirjoittajakaarti herätti laajaa keskustelua. Artikkeleita ovat kirjoittaneet muun muassa&nbsp;Timo Hännikäinen, joka aikaisemmin on kunnostautunut esimerkiksi&nbsp;<a href="http://www.kainuunsanomat.fi/kainuun-sanomat/kotimaa/il-perussuomalaisten-tasa-arvokirjan-kirjoittaja-lahetti-torkeyksia-seksuaalisen-vakivallan-uhreill/">jättämällä rasistisia törkyviestejä&nbsp;</a>&nbsp;sosiaalisessa mediassa Naisasialiitto Unionille ja Naisten Linjalle ja&nbsp;Jukka-Pekka Rahkonen, joka taannoin joutui eroamaan&nbsp;<a href="http://aitoavioliitto.fi/">Aito avioliitto</a>&nbsp;-yhdistyksen puheenjohtajan tehtävistä&nbsp;<a href="http://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/aito-avioliitto-ryn-puheenjohtaja-vaihtuu-puheenjohtajan-kirjoitusten-sisalto-ei-linjassa-yhdistyksen-arvojen-kanssa/">islamofobisisten ja uskonnonvapautta rajoittavien lausuntojen</a>&nbsp;vuoksi. Hallituspuoluetta lähellä olevalta ajatushautumolta olisi voinut odottaa hieman parempaa harkintakykyä.</p><p><img alt="tyti_2014_13_2015-04-28_tie_001_fi_001" height="231" src="https://joonaslyytinen.files.wordpress.com/2016/11/tyti_2014_13_2015-04-28_tie_001_fi_001.gif" width="390" /></p><p><em>Suomen työllisyysaste vuosina 1990&ndash;2014 sukupuolittain. Kuva: Tilastokeskus.</em></p><p>Kirjoittajakaartia&nbsp;<a href="http://www.suomenmaa.fi/?app=NeoDirect&amp;com=6%2F3%2F170013%2F735a14a80e">suurempi ongelma</a>&nbsp;pamfletissa kuitenkin liittyy sen sisältöön. Kirjan ydinviesti on käytännössä se, että suomalaisessa yhteiskunnassa miehet ovat jääneet feministien jyräämiksi ja ratkaisuksi ongelmiin tarjotaan perinteisten sukupuoliroolien ja sukupuolten välisen työnjaon palauttamista, naistutkimuksen rahoituksen lopettamista ja&nbsp;kutsu&nbsp;aseisiin &quot;sateenkaarivasemmiston kulttuurimarxilaista agendaa vastaan&quot;.</p><p>Miesten ongelmat modernissa työelämässä ja koulutusmaailmassa johtuvat kuitenkin ihan jostain muusta kuin telaketjufeministeistä ja &quot;kulttuurimarxilaisista&quot;.</p><p>Suomessa koulutusalat ja työmarkkinat ovat poikkeuksellisen voimakkaasti sukupuolittuneet miesten ja naisten aloiksi. Naisten aloja ovat muun muassa sosiaali- ja terveyspalvelut ja hoiva-alat, miesten rakennnustekniikka ja metsätalous. Yhteiskunnallinen, teknologinen ja taloudellinen kehitys niin Suomessa kuin yleisesti länsimaisissa &nbsp;kehittyneissä talouksissa ei ole kohdellut näitä aloja&nbsp;yhteläisesti. Tämä on vuoden 2008 jälkeen näkynyt voimakkaasti naisten ja miesten työllisyysasteen muutoksissa: huolimatta siitä, että naiset edelleen käyttävät valtaosan perhevapaista on naisten työllisyysaste kohentunut ja miesten heikentynyt. Vuonna 2014 ero sukupuolten&nbsp;<a href="http://tilastokeskus.fi/til/tyti/2014/13/tyti_2014_13_2015-04-28_tie_001_fi.html">työllisyysasteessa</a>&nbsp;oli kutistunut alle prosenttiyksikköön.</p><p>Tulevaisuus ei perinteisten miehisten alojen osalta näytä kovin paljon&nbsp;<a href="http://lyytinen.fi/2016/08/12/neljas-teollinen-vallankumous/">valoisammalta</a>. Työpaikat monilla miesvaltaisilla aloilla kuten logistiikassa ja teollisessa tuotannossa tulevat teknisen kehityksen vuoksi edelleen vähenemään ja palvelusektorin merkitys työmarkkinoilla kasvamaan. Elinkeinoelämän keskusliiton vuonna 2013 julkaiseman raportin&nbsp;<em><a href="https://ek.fi/wp-content/uploads/naisetmiehet_maaliskuu2013.pdf">Naiset ja miehet työelämässä</a></em>&nbsp;mukaan:</p><p>Monilta suurten rakennemuutosten kohteena olevilta miesvaltaisilta teollisuusaloilta katoaa työpaikkoja. Tulevaisuuden työvoimatarvetta selvittäneiden tutkimusten mukaan palvelualojen osuus bruttokansantuotteesta kasvaa, ja uusia työpaikkoja syntyy erityisesti kaupan sekä sosiaali ja terveydenhuoltopalvelujen aloilla. Naisia on näillä aloilla huomattavasti enemmän&nbsp;kuin miehiä, ja koulutustilastot kertovat näin olevan jatkossakin. Aloilla, joilla naiset nyt työskentelevät enemmistönä, työllisyysnäkymät ovat vakaat tai jopa kasvavat. Tämä johtaa siihen, että tulevaisuudessa miesten työllisyysasteen nostaminen näyttää olevan haasteellisempaa kuin naisten. Suomalaisten työmarkkinoiden jakautuneisuutta nais- ja miesvaltaisiin aloihin ja tehtäviin on purettava paitsi tasa-arvon niin myös työmarkkinoiden toimivuuden näkökulmasta.</p><p><img alt="screen-shot-2016-11-02-at-9-48-04" height="292" src="https://joonaslyytinen.files.wordpress.com/2016/11/screen-shot-2016-11-02-at-9-48-04.png" width="390" /></p><p><em>Puolueiden kannatus sukupuolittain. Kuva: Yle Uutiset</em></p><p>Perussuomalaisten pitäisi olla erityisen huolissaan tästä kehityksestä. Puolue on nimittäin leimallisesti&nbsp;<a href="http://yle.fi/uutiset/3-6476989">miesten puolue</a>: sen&nbsp;<a href="https://www.google.fi/url?sa=t&amp;rct=j&amp;q=&amp;esrc=s&amp;source=web&amp;cd=1&amp;ved=0ahUKEwibmZecyYnQAhWBHSwKHXeJAZMQFggZMAA&amp;url=http%3A%2F%2Fwww.yle.fi%2Ftvuutiset%2Fuutiset%2Fupics%2Ftaulukot%2FPerussuomalaisten_kannattajaprofiili.ppt&amp;usg=AFQjCNGwKtpVkt_PIyRjgmNWlr3aMo-zTw&amp;sig2=IBo1BWPJ5-3s90G94y8qWg">kannattajakunnasta noin kaksi kolmannesta on miehiä</a>. Toiseksi, puolueen kannattajat kuuluvat keskimääräistä suomalaista matalammin koulutettuja (53 % on suorittanut ammattikoulun tai opistotason tutkinnon) ja kuuluvat työntekijöihin ja alempiin toimihenkilöihin. Eli juuri niihin ryhmiin, joihin meneillään oleva suuri&nbsp;talouden murros osuu kaikista vaikeimmin. Ja tähän empiiriseen todellisuuteen puolueen ajatushautomon tasa-arvopamfletti tarjoaa ratkaisuksi&nbsp;perinteisten sukupuoliroolien ja sukupuolten välisen työjaon&nbsp;<em>vahvistamista.&nbsp;</em>Ulkopuolisen (puolueellisen) tarkkailijan silmin tämä vaikuttaa sanalla sanoen edesvastuuttomalta.</p><p>Haikailu menneen ajan &quot;hyvien&quot; teollisten työpaikkojen perään on tavallaan ymmärrettävää ([<a href="https://www.suomenuutiset.fi/turunen-vihreiden-politiikalla-ajamme-suomesta-teollisuuden-ja-tyopaikat/">1</a>], [<a href="https://www.suomenuutiset.fi/soinilta-laakkeet-teollisuuden-tyopaikkojen-pelastamiseksi/">2</a>],[<a href="https://www.perussuomalaiset.fi/news/soinin-kesakokouksen-linjapuhe/">3</a>], [<a href="http://www.hs.fi/politiikka/a1476159453812">4</a>]). Sama peräpeiliin katsova itsepetos on ollut keskeisessä roolissa myös esimerkiksi meneillään olevissa Yhdysvaltain presidentinvaaleissa, joissa käytännössä kaikki ehdokkaat ovat kilvan julistaneet tuovansa teollisen tuotannon ja sen työpaikat takaisin Kiinasta ja muista halpojen tuotantokustannusten maista. Teollinen tuotanto saattaa hyvinkin olla palaamassa, mutta robotiikan ja tekoälyn kehityksen vuoksi työpaikat eivät.</p><p>On myös virhe ajatella, että menneen maailman teolliset työpaikat olisivat&nbsp;olleet jotenkin &nbsp;sisäänrakennetusti &quot;hyviä&quot; ja esimerkiksi palvelualoille syntyvät uudet työpaikat &quot;huonoja&quot;. Alun perin tehdastyö oli kohtuullisen kamalaa ja portti keskiluokkaan ja suhteelliseen taloudelliseen hyvinvointiin siitä tuli vasta toisen maailmansodan jälkeen työvoimapulan ja järjestäytyneen ammattiyhdistysliikkeen tehokkaan edunvalvonnan myötä.</p><p><em>Epäneutraalin sukupuolikirjan&nbsp;</em>esipuheessa Simo Grönroos toteaa, että:</p><p><em>Sukupuolikysymyksistä on viime aikoina käyty paljon keskustelua, mutta se on usein jäänyt varsin yksipuoliseksi. Miesten tasa-arvo-ongelmat ovat jääneet pitkälti feminismin jalkoihin. Samalla tavalla perinteisten sukupuoliroolien merkityksen pohtiminen on jäänyt usein sukupuolineutraaliutta korostavien puheenvuorojen varjoon.</em></p><p>Jos Perussuomalaiset todella haluaisivat edistää ydinkannattajakuntansa taloudellisia interessejä,&nbsp;<em>Epäneutraalin sukupuolikirjan&nbsp;</em>tarjoaman &nbsp;heinälato- ja sellunkeittoromantiikan sijaan Suomen Perusta voisi tehdä uuden pamfletin. Sellaisen, jossa pohditaan miten nykyistä koulutuksen ja työelämän sukupuolittuneisuutta voidaan purkaa, miten miehet pääsisivät helpommin &nbsp;kouluttautumaan ja työllistymään kasvaville perinteisesti naisvaltaisille aloille, miten uutta työtä ja työoloja voidaan kehittää paremmiksi ja unohtaa hetkeksi motkottaminen &quot;feministeistä&quot; ja &quot;sukupuolineutraaliudesta&quot;.</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Jykevästi nimetty Perussuomalaisten ajatushautomo Suomen Perusta julkaisi viime viikolla  tasa-arvo- ja sukupuolikysymyksiä käsitelleen pamfletin Epäneutraali sukupuolikirja – Puheenvuoroja sukupuolikysymyksistä, jonka tarkoitus on kirjan toimittajan Simo Grönroosin mukaan:

antaa uusia näkökulmia sukupuolikysymyksistä käytävään yhteiskunnalliseen keskusteluun.

Menemättä tässä yhteydessä sen tarkemmin asiaan, todettakoon, että jo kirjan kirjoittajakaarti herätti laajaa keskustelua. Artikkeleita ovat kirjoittaneet muun muassa Timo Hännikäinen, joka aikaisemmin on kunnostautunut esimerkiksi jättämällä rasistisia törkyviestejä  sosiaalisessa mediassa Naisasialiitto Unionille ja Naisten Linjalle ja Jukka-Pekka Rahkonen, joka taannoin joutui eroamaan Aito avioliitto -yhdistyksen puheenjohtajan tehtävistä islamofobisisten ja uskonnonvapautta rajoittavien lausuntojen vuoksi. Hallituspuoluetta lähellä olevalta ajatushautumolta olisi voinut odottaa hieman parempaa harkintakykyä.

tyti_2014_13_2015-04-28_tie_001_fi_001

Suomen työllisyysaste vuosina 1990–2014 sukupuolittain. Kuva: Tilastokeskus.

Kirjoittajakaartia suurempi ongelma pamfletissa kuitenkin liittyy sen sisältöön. Kirjan ydinviesti on käytännössä se, että suomalaisessa yhteiskunnassa miehet ovat jääneet feministien jyräämiksi ja ratkaisuksi ongelmiin tarjotaan perinteisten sukupuoliroolien ja sukupuolten välisen työnjaon palauttamista, naistutkimuksen rahoituksen lopettamista ja kutsu aseisiin "sateenkaarivasemmiston kulttuurimarxilaista agendaa vastaan".

Miesten ongelmat modernissa työelämässä ja koulutusmaailmassa johtuvat kuitenkin ihan jostain muusta kuin telaketjufeministeistä ja "kulttuurimarxilaisista".

Suomessa koulutusalat ja työmarkkinat ovat poikkeuksellisen voimakkaasti sukupuolittuneet miesten ja naisten aloiksi. Naisten aloja ovat muun muassa sosiaali- ja terveyspalvelut ja hoiva-alat, miesten rakennnustekniikka ja metsätalous. Yhteiskunnallinen, teknologinen ja taloudellinen kehitys niin Suomessa kuin yleisesti länsimaisissa  kehittyneissä talouksissa ei ole kohdellut näitä aloja yhteläisesti. Tämä on vuoden 2008 jälkeen näkynyt voimakkaasti naisten ja miesten työllisyysasteen muutoksissa: huolimatta siitä, että naiset edelleen käyttävät valtaosan perhevapaista on naisten työllisyysaste kohentunut ja miesten heikentynyt. Vuonna 2014 ero sukupuolten työllisyysasteessa oli kutistunut alle prosenttiyksikköön.

Tulevaisuus ei perinteisten miehisten alojen osalta näytä kovin paljon valoisammalta. Työpaikat monilla miesvaltaisilla aloilla kuten logistiikassa ja teollisessa tuotannossa tulevat teknisen kehityksen vuoksi edelleen vähenemään ja palvelusektorin merkitys työmarkkinoilla kasvamaan. Elinkeinoelämän keskusliiton vuonna 2013 julkaiseman raportin Naiset ja miehet työelämässä mukaan:

Monilta suurten rakennemuutosten kohteena olevilta miesvaltaisilta teollisuusaloilta katoaa työpaikkoja. Tulevaisuuden työvoimatarvetta selvittäneiden tutkimusten mukaan palvelualojen osuus bruttokansantuotteesta kasvaa, ja uusia työpaikkoja syntyy erityisesti kaupan sekä sosiaali ja terveydenhuoltopalvelujen aloilla. Naisia on näillä aloilla huomattavasti enemmän kuin miehiä, ja koulutustilastot kertovat näin olevan jatkossakin. Aloilla, joilla naiset nyt työskentelevät enemmistönä, työllisyysnäkymät ovat vakaat tai jopa kasvavat. Tämä johtaa siihen, että tulevaisuudessa miesten työllisyysasteen nostaminen näyttää olevan haasteellisempaa kuin naisten. Suomalaisten työmarkkinoiden jakautuneisuutta nais- ja miesvaltaisiin aloihin ja tehtäviin on purettava paitsi tasa-arvon niin myös työmarkkinoiden toimivuuden näkökulmasta.

screen-shot-2016-11-02-at-9-48-04

Puolueiden kannatus sukupuolittain. Kuva: Yle Uutiset

Perussuomalaisten pitäisi olla erityisen huolissaan tästä kehityksestä. Puolue on nimittäin leimallisesti miesten puolue: sen kannattajakunnasta noin kaksi kolmannesta on miehiä. Toiseksi, puolueen kannattajat kuuluvat keskimääräistä suomalaista matalammin koulutettuja (53 % on suorittanut ammattikoulun tai opistotason tutkinnon) ja kuuluvat työntekijöihin ja alempiin toimihenkilöihin. Eli juuri niihin ryhmiin, joihin meneillään oleva suuri talouden murros osuu kaikista vaikeimmin. Ja tähän empiiriseen todellisuuteen puolueen ajatushautomon tasa-arvopamfletti tarjoaa ratkaisuksi perinteisten sukupuoliroolien ja sukupuolten välisen työjaon vahvistamista. Ulkopuolisen (puolueellisen) tarkkailijan silmin tämä vaikuttaa sanalla sanoen edesvastuuttomalta.

Haikailu menneen ajan "hyvien" teollisten työpaikkojen perään on tavallaan ymmärrettävää ([1], [2],[3], [4]). Sama peräpeiliin katsova itsepetos on ollut keskeisessä roolissa myös esimerkiksi meneillään olevissa Yhdysvaltain presidentinvaaleissa, joissa käytännössä kaikki ehdokkaat ovat kilvan julistaneet tuovansa teollisen tuotannon ja sen työpaikat takaisin Kiinasta ja muista halpojen tuotantokustannusten maista. Teollinen tuotanto saattaa hyvinkin olla palaamassa, mutta robotiikan ja tekoälyn kehityksen vuoksi työpaikat eivät.

On myös virhe ajatella, että menneen maailman teolliset työpaikat olisivat olleet jotenkin  sisäänrakennetusti "hyviä" ja esimerkiksi palvelualoille syntyvät uudet työpaikat "huonoja". Alun perin tehdastyö oli kohtuullisen kamalaa ja portti keskiluokkaan ja suhteelliseen taloudelliseen hyvinvointiin siitä tuli vasta toisen maailmansodan jälkeen työvoimapulan ja järjestäytyneen ammattiyhdistysliikkeen tehokkaan edunvalvonnan myötä.

Epäneutraalin sukupuolikirjan esipuheessa Simo Grönroos toteaa, että:

Sukupuolikysymyksistä on viime aikoina käyty paljon keskustelua, mutta se on usein jäänyt varsin yksipuoliseksi. Miesten tasa-arvo-ongelmat ovat jääneet pitkälti feminismin jalkoihin. Samalla tavalla perinteisten sukupuoliroolien merkityksen pohtiminen on jäänyt usein sukupuolineutraaliutta korostavien puheenvuorojen varjoon.

Jos Perussuomalaiset todella haluaisivat edistää ydinkannattajakuntansa taloudellisia interessejä, Epäneutraalin sukupuolikirjan tarjoaman  heinälato- ja sellunkeittoromantiikan sijaan Suomen Perusta voisi tehdä uuden pamfletin. Sellaisen, jossa pohditaan miten nykyistä koulutuksen ja työelämän sukupuolittuneisuutta voidaan purkaa, miten miehet pääsisivät helpommin  kouluttautumaan ja työllistymään kasvaville perinteisesti naisvaltaisille aloille, miten uutta työtä ja työoloja voidaan kehittää paremmiksi ja unohtaa hetkeksi motkottaminen "feministeistä" ja "sukupuolineutraaliudesta".

 

]]>
16 http://joonasl.puheenvuoro.uusisuomi.fi/225393-miehen-tyo-ja-suomen-perusta#comments Perussuomalaiset Suomen Perusta Tasa-arvo Timo Hännikäinen Työllisyys Wed, 02 Nov 2016 09:00:48 +0000 Joonas Lyytinen http://joonasl.puheenvuoro.uusisuomi.fi/225393-miehen-tyo-ja-suomen-perusta
Kunnallisvaaliehdokkailta vaadittu rasisminvastainen allekirjoitus - mitä se on? http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/223573-kunnallisvaaliehdokkailta-vadittu-rasisminvastainen-allekirjoitus-mita-se-on <p>*</p><p>Kuuntelin autoradiosta eilen, miten edellisen hallituksen <strong>oikeusministeri Anna-Maja Henriksson </strong>sanoi muun muassa (muistinvaraisesti):</p><p><em>&quot;Ihmettelen, etteivät perussuomalaiset vaadi että kunnallisvaalien ehdokkaat allekirjoittavat rasisminvastaisen allekirjoituksen, ja hyväksytte sen että muut puolueet allekirjoittavat</em>..&rdquo;</p><p>sekä:</p><p><em>&quot;Ihmettelen, että kaikki puolueet eivät näytä olevan loppuun asti rasismia vastaan (viittasi em. allekirjoittamattomuuteen)&quot;.</em></p><p>*</p><p><strong>Rupesi kiinnostamaan</strong>, mikä tämä ensi kevään kunnallisvaaleja koskeva puolueiden rasisminvastainen allekirjoitushomma oikein on.</p><p>*</p><p><strong>Kuntalehti</strong>, joka on &rdquo;<em><strong>Media kuntien päättäjille</strong></em>&rdquo;, kirjoitti aiheesta viime perjantain (23.9.2016) numerossaan mm.:</p><p>&rdquo;<em>Eduskunnan ryhmäjohtajat sitoutuivat yhdessä rasismia vastaan viime vuonna. Kuntavaaliehdokkailtaan samaa vaativat kaikki paitsi perussuomalaiset.</em></p><p><em>Suurista puolueista vain perussuomalaiset ei edellytä kuntavaaliehdokkailtaan <strong>virallista sitoutumista rasismia ja vihapuhetta vastaa</strong>n.&rdquo;</em></p><p><a href="http://kuntalehti.fi/kuntauutiset/sivistys/yksi-puolue-edellyta-rasismin-vastaisuutta-kuntavaaliehdokkailtaan/"><u>http://kuntalehti.fi/kuntauutiset/sivistys/yksi-puolue-edellyta-rasismin-vastaisuutta-kuntavaaliehdokkailtaan/</u></a></p><p>*</p><p><strong>Mikä &rdquo;virallinen sitoutuminen rasismia ja vihapuhetta vastaan&rdquo;?</strong></p><p>Kuntalehti kertoo:</p><p>&rdquo;<em>Pohjana on eduskunnan <a href="https://www.eduskunta.fi/FI/tiedotteet/Sivut/Eduskuntaryhm%C3%A4t-rasismia-ja-v%C3%A4kivaltaa-vastaan.aspx" target="_blank"><u>ryhmäjohtajien viime vuonna yhdessä allekirjoittama</u></a> Euroopan poliittisten puolueiden peruskirja rasismista vapaan yhteiskunnan puolesta</em>.&rdquo;</p><p>Lehden antama linkki johtaa tänne: <a href="https://www.eduskunta.fi/FI/tiedotteet/Sivut/Eduskuntaryhm%C3%A4t-rasismia-ja-v%C3%A4kivaltaa-vastaan.aspx"><u>https://www.eduskunta.fi/FI/tiedotteet/Sivut/Eduskuntaryhm%C3%A4t-rasismia-ja-v%C3%A4kivaltaa-vastaan.aspx</u></a></p><p>*</p><p>Luettuani tuon &rdquo;<strong>Euroopan poliittisten puolueiden peruskirja rasismista vapaan yhteiskunnan puolesta</strong>&rdquo; &ndash;julistuksen, jäin miettimään, mistä siinä oikein on kysymys.</p><p>Ennen kuin sain järjestettyä ajatuksiani kirjalliseen muotoon, luin <strong>Timo Hännikäisen </strong>esseen <strong><em>&rdquo;Taistolaisuuden paluu&rdquo;, </em></strong>jonka hän on julkaissut tästä asiasta viime maanantaina (26.9.2016) ja joka on luettavissa kokonaisuudessaan täällä:</p><p>&nbsp;<a href="https://sarastuslehti.com/2016/09/26/taistolaisuuden-paluu/"><u>https://sarastuslehti.com/2016/09/26/taistolaisuuden-paluu/</u></a></p><p>*</p><p><strong>Timo Hännikäinen kirjoittaa esseessään:</strong></p><p>&rdquo;<em>Viime viikolla <a href="http://kuntalehti.fi/kuntauutiset/sivistys/yksi-puolue-edellyta-rasismin-vastaisuutta-kuntavaaliehdokkailtaan/" target="_blank"><u>kuntien päättäjille suunnattu Kuntalehti uutisoi</u></a>, että vain yksi puolue, perussuomalaiset, ei edellytä kuntavaaliehdokkailtaan virallista sitoutumista rasismin ja vihapuheen vastaiseen julkilausumaan. Artikkelissa, jonka ilmeinen tarkoitus oli vahvistaa kuvaa perussuomalaisista rasismin hiljaisesti hyväksyvänä puolueena, ei tarkemmin selitetty mitä kyseinen sitoumus pitää sisällään. Yhdessä sitoumuksen kohdassa sanotaan:</em></p><p><em>&rdquo;<strong>Kieltäydyn näyttämästä, julkaisemasta tai levittämästä näkemyksiä, jotka herättävät&nbsp;tai lietsovat tai joiden voi perustellusti odottaa herättävän tai lietsovan ennakkoluuloja, vihamielisyyttä tai kahtiajakoa eri etnisten tai kansallisten tai uskonnollisten ryhmien&nbsp;kesken sekä puutun kaikenlaiseen rasistiseen käyttäytymiseen ja rasistisiin mielipiteisiin</strong>.&rdquo;</em></p><p><em>Todellinen uutinen on, että kaikki puolueet yhtä lukuunottamatta ovat allekirjoittaneet tällaisen asiakirjan. </em></p><p><em>Tekstin epämääräisyys mahdollistaa sen tulkitsemisen käytännössä miten mielivaltaisesti hyvänsä. Kohta &rdquo;(&hellip;) <strong>joiden voi perustellusti odottaa herättävän tai lietsovan</strong>&rdquo; sisältää totalitaarisen ajattelun erään kulmakiven. Puheita ja kirjoituksia ei arvioida sen perusteella mitä niissä sanotaan, vaan sen perusteella millainen vaikutus niillä saattaa olla. Tätä logiikkaa ovat kaikkina aikoina noudattaneet sensorit, nuorison turmelemisesta huolestuneet moraalinvartijat ja uskonnolliset fundamentalistit.</em></p><p><em>Lisäksi sitoumuksen teksti antaa vapaat kädet syyttää ketä tahansa siitä, ettei ole puuttunut rasistiseen kielenkäyttöön. Jos ehdokkaan Facebook-kaveri kirjoittaa kommentissaan neekereistä eikä ehdokas poista viestiä tai ilmianna sitä ylläpidolle, häneen voidaan kohdistaa sanktioita. Analogia yhteiskuntiin, joissa neuvostovastaisista puheista raportoimatta jättäminen oli rangaistavaa, ei ole liioiteltu.&rdquo;</em></p><p>*</p><p><strong>Minä en allekirjoittaisi</strong></p><p>Totesin Timon esseen luettuani, että jos itse olisin kunnallisvaaliehdokkaana 2017, en allekirjoittaisi tuollaista julistusta.</p><p>Sitten olisikin mielenkiintoista nähdä,&nbsp; mitä sitten tapahtuisi.</p><p>Ajatuspoliisi varmaan tarttuisi asiaan ja estäisi jotain.</p><p>Mutta mitä?</p><p>*</p><p>Kuntalehdestä vielä ote:</p><p><em>&quot;<strong>Slunga-Poutsalo: Määrittely vaikeaa</strong></em></p><p><em>Perussuomalaiset ei vaadi ehdokkailtaan kirjallista sitoumusta rasismin vastustamiseen, vaikka perimmäinen ajatus on kaunis, kertoo puoluesihteeri <strong>Riikka Slunga-Poutsalo</strong>.</em></p><p><em>&ndash; Käytännössä olen huomannut, kentällä kun liikkuu, ihmisillä on niin eriävät näkemykset siitä, millainen puhe on kenenkin mielestä rasistista. Sen määritteleminen ensin, mikä on sallittua ja mikä ei, olisi tarpeen.</em></p><p><em>&ndash; Kun lähdetään Kehä III:n ulkopuolelle, niin keskustelutapa ja -tyylit ovat kovin erilaisia. Eri ihmisillä on eri ajatukset, mikä on rasistista puhetta ja mitä voi vitsillä heittää ja mitä ei.&quot;</em></p><p>*</p><p><strong>Julistusteksti</strong>, jota näyttää olevan itseasiassa hieman vaikea löytää verkosta, kuuluu kokonaisuudessaan näin:</p><p>&nbsp;<a href="http://www.kd.fi/files/2015/01/Rasismin-vastainen-peruskirja.pdf"><u>http://www.kd.fi/files/2015/01/Rasismin-vastainen-peruskirja.pdf</u></a></p><p><em>&rdquo;<strong>EUROOPAN POLIITTISTEN PUOLUEIDEN PERUSKIRJA </strong></em><strong><em>RASISMISTA VAPAAN YHTEISKUNNAN PUOLESTA</em></strong></p><p><strong><em>Me, eurooppalaiset demokraattiset poliittiset puolueet,</em></strong></p><p>Noudatamme seuraavia hyviä käytäntöjä ja sitoudumme</p><p>Puolustamaan ihmisoikeuksia ja demokraattisia periaatteita, torjumaan rodullista häirintää ja</p><p>kiihottamista kansanryhmää vastaan sekä rotusyrjintää ja kaikkia rasistisen väkivallan muotoja.</p><p><em>Kieltäytymään </em><em>näyttämästä, julkaisemasta tai levittämästä <strong>näkemyksiä, jotka herättävät tai</strong></em></p><p><strong><em>lietsovat tai joiden voi perustellusti odottaa herättävän tai lietsovan ennakkoluuloja, vihamielisyyttä</em></strong><em> ja <strong>kahtiajakoa </strong>eri etnisten tai kansallisten tai uskonnollisten ryhmien kesken sekä <strong>puuttumaan kaikenlaiseen</strong> <strong>rasistiseen käyttäytymiseen</strong> ja rasistisiin mielipiteisiin.</em></p><p>Käsittelemään vastuullisesti ja reilusti aiheita, jotka liittyvät yllä mainittuihin ryhmiin ja</p><p>välttämään heidän leimaamistaan.</p><p>Pidättäytymään kaikenlaisesta poliittisesta liittoutumisesta ja yhteistyöstä sellaisten poliittisten</p><p>puolueiden kanssa, jotka yllyttävät tai yrittävät lietsoa rodullisia tai etnisiä ennakkoluuloja ja rotuvihaa.</p><p>Pyrkimään siihen, että yllä mainituilla ryhmillä on edustuksensa puolueen kaikilla tasoilla,</p><p>erityisesti puolueen johdossa sekä kannustamaan kyseisten ryhmien edustajien rekrytointia niin</p><p>jäseniksi kuin poliittisiin tehtäviin.</p><p>Edelleen lupaamaan ryhtyä tarpeellisiin toimiin varmistaaksemme, että kaikki ne henkilöt, jotka</p><p>työskentelevät tai millään tavoin ovat mukana vaalikampanjassamme tai muussa toiminnassamme ovat</p><p>tietoisia yllä mainituista periaatteista ja toimivat niiden mukaisesti kaikkina aikoina.</p><p>Utrecht, 28.2.1998</p><p>(käännös: Ihmisoikeusliitto)</p><p>(uudistettu 8.3.2011]</p><p>*</p><p>Alussa mainittu autoradiosta kuultu Ykkösaamun juttu täällä:</p><p>YLE Radio 1:</p><p><strong><a href="http://areena.yle.fi/radio/3650813" target="_blank"><strong><u>Ykkösaamu: ke 28.9.2016 klo 08:05</u></strong></a></strong></p><p>Sisältö;</p><p>&quot;Hallitus kitkee äärijärjestöjä nykylaeilla, miten se käytännössä tapahtuu, arvioimassa <strong>RKP:n Anna-Maja Henriksson, kokoomuksen Kari Tolvanen ja perussuomalaisten Tom Packalen</strong>. keskustelemassa. Toimittaja Sakari Kilpelä.&quot; &nbsp;</p><p>Kuultavissa täällä; <a href="http://areena.yle.fi/1-3650813"><u>http://areena.yle.fi/1-3650813</u></a> &nbsp;Järjestökeskustelu ajassa 04:15-23:30.</p><p>*</p><p>Täydennän blogia lisäämällä tähän &quot;Euroopan poliittisten puolueiden peruskirja rasismista vapaan yhteiskunnan puolesta&quot; - julistuksen sitoumusosan &quot;kriittisen kohdan&quot; alkukielellä, eli englanniksi:</p><p>&quot;<strong>Me, eurooppalaiset demokraattiset puolueet,</strong></p><p>Noudatamme seuraavia hyviä käytäntöjä ja <strong>sitoudumme</strong></p><p>&quot;COMMIT OURSELVES TO ADHERE TO THE FOLLOWING SPECIFIC PRINCIPLES OF GOOD PRACTICE:<br /><br /><strong>To defend basic human rights</strong> and democratic principles and to reject all forms of racist violence, incitement to racial hatred and harassment and any form of racial discrimination.<br /><br /><strong>To refuse to display</strong>, to publish or to have published, to distribute or to endorse in any way views and positions which stir up or invite, or may reasonable be expected to stir up or to invite prejudices, hostility or division between people of different ethnic or national origins or religious beliefs, and to deal firmly with any racist sentiments and behaviour within its own ranks.<br /><br /><strong>To deal responsibly</strong> and fairly with sensitive topics relating to such groups and to avoid their stigmatization.<br /><br /><strong>To refrain from any form of political alliance </strong>or cooperation at all levels with any political party which incites or attempts to stir up racial or ethnic prejudices and racial hatred.<br /><br /><em><strong>To strive for the fair representation of the above mentioned groups at all levels of the parties with a special responsibility for the party leadership to stimulate and support the recruitment of candidates from these groups for political functions as well as membership.</strong></em><br /><br /><strong>And further pledge</strong> to take appropriate action to ensure that all persons who work for or associate themselves in any way with any of our election campaigns or other activities will be aware of and at all times act in accordance with the above principles.<br /><br /><strong>Utrecht, 28 February 1998</strong>&quot;</p><p><em>(Edellä tekstissä toistuvasti lähitarkastelussa olleen &quot;pykälän&quot; tummennus minun)</em></p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> *

Kuuntelin autoradiosta eilen, miten edellisen hallituksen oikeusministeri Anna-Maja Henriksson sanoi muun muassa (muistinvaraisesti):

"Ihmettelen, etteivät perussuomalaiset vaadi että kunnallisvaalien ehdokkaat allekirjoittavat rasisminvastaisen allekirjoituksen, ja hyväksytte sen että muut puolueet allekirjoittavat..”

sekä:

"Ihmettelen, että kaikki puolueet eivät näytä olevan loppuun asti rasismia vastaan (viittasi em. allekirjoittamattomuuteen)".

*

Rupesi kiinnostamaan, mikä tämä ensi kevään kunnallisvaaleja koskeva puolueiden rasisminvastainen allekirjoitushomma oikein on.

*

Kuntalehti, joka on ”Media kuntien päättäjille”, kirjoitti aiheesta viime perjantain (23.9.2016) numerossaan mm.:

Eduskunnan ryhmäjohtajat sitoutuivat yhdessä rasismia vastaan viime vuonna. Kuntavaaliehdokkailtaan samaa vaativat kaikki paitsi perussuomalaiset.

Suurista puolueista vain perussuomalaiset ei edellytä kuntavaaliehdokkailtaan virallista sitoutumista rasismia ja vihapuhetta vastaan.”

http://kuntalehti.fi/kuntauutiset/sivistys/yksi-puolue-edellyta-rasismin-vastaisuutta-kuntavaaliehdokkailtaan/

*

Mikä ”virallinen sitoutuminen rasismia ja vihapuhetta vastaan”?

Kuntalehti kertoo:

Pohjana on eduskunnan ryhmäjohtajien viime vuonna yhdessä allekirjoittama Euroopan poliittisten puolueiden peruskirja rasismista vapaan yhteiskunnan puolesta.”

Lehden antama linkki johtaa tänne: https://www.eduskunta.fi/FI/tiedotteet/Sivut/Eduskuntaryhm%C3%A4t-rasismia-ja-v%C3%A4kivaltaa-vastaan.aspx

*

Luettuani tuon ”Euroopan poliittisten puolueiden peruskirja rasismista vapaan yhteiskunnan puolesta” –julistuksen, jäin miettimään, mistä siinä oikein on kysymys.

Ennen kuin sain järjestettyä ajatuksiani kirjalliseen muotoon, luin Timo Hännikäisen esseen ”Taistolaisuuden paluu”, jonka hän on julkaissut tästä asiasta viime maanantaina (26.9.2016) ja joka on luettavissa kokonaisuudessaan täällä:

 https://sarastuslehti.com/2016/09/26/taistolaisuuden-paluu/

*

Timo Hännikäinen kirjoittaa esseessään:

Viime viikolla kuntien päättäjille suunnattu Kuntalehti uutisoi, että vain yksi puolue, perussuomalaiset, ei edellytä kuntavaaliehdokkailtaan virallista sitoutumista rasismin ja vihapuheen vastaiseen julkilausumaan. Artikkelissa, jonka ilmeinen tarkoitus oli vahvistaa kuvaa perussuomalaisista rasismin hiljaisesti hyväksyvänä puolueena, ei tarkemmin selitetty mitä kyseinen sitoumus pitää sisällään. Yhdessä sitoumuksen kohdassa sanotaan:

Kieltäydyn näyttämästä, julkaisemasta tai levittämästä näkemyksiä, jotka herättävät tai lietsovat tai joiden voi perustellusti odottaa herättävän tai lietsovan ennakkoluuloja, vihamielisyyttä tai kahtiajakoa eri etnisten tai kansallisten tai uskonnollisten ryhmien kesken sekä puutun kaikenlaiseen rasistiseen käyttäytymiseen ja rasistisiin mielipiteisiin.”

Todellinen uutinen on, että kaikki puolueet yhtä lukuunottamatta ovat allekirjoittaneet tällaisen asiakirjan.

Tekstin epämääräisyys mahdollistaa sen tulkitsemisen käytännössä miten mielivaltaisesti hyvänsä. Kohta ”(…) joiden voi perustellusti odottaa herättävän tai lietsovan” sisältää totalitaarisen ajattelun erään kulmakiven. Puheita ja kirjoituksia ei arvioida sen perusteella mitä niissä sanotaan, vaan sen perusteella millainen vaikutus niillä saattaa olla. Tätä logiikkaa ovat kaikkina aikoina noudattaneet sensorit, nuorison turmelemisesta huolestuneet moraalinvartijat ja uskonnolliset fundamentalistit.

Lisäksi sitoumuksen teksti antaa vapaat kädet syyttää ketä tahansa siitä, ettei ole puuttunut rasistiseen kielenkäyttöön. Jos ehdokkaan Facebook-kaveri kirjoittaa kommentissaan neekereistä eikä ehdokas poista viestiä tai ilmianna sitä ylläpidolle, häneen voidaan kohdistaa sanktioita. Analogia yhteiskuntiin, joissa neuvostovastaisista puheista raportoimatta jättäminen oli rangaistavaa, ei ole liioiteltu.”

*

Minä en allekirjoittaisi

Totesin Timon esseen luettuani, että jos itse olisin kunnallisvaaliehdokkaana 2017, en allekirjoittaisi tuollaista julistusta.

Sitten olisikin mielenkiintoista nähdä,  mitä sitten tapahtuisi.

Ajatuspoliisi varmaan tarttuisi asiaan ja estäisi jotain.

Mutta mitä?

*

Kuntalehdestä vielä ote:

"Slunga-Poutsalo: Määrittely vaikeaa

Perussuomalaiset ei vaadi ehdokkailtaan kirjallista sitoumusta rasismin vastustamiseen, vaikka perimmäinen ajatus on kaunis, kertoo puoluesihteeri Riikka Slunga-Poutsalo.

– Käytännössä olen huomannut, kentällä kun liikkuu, ihmisillä on niin eriävät näkemykset siitä, millainen puhe on kenenkin mielestä rasistista. Sen määritteleminen ensin, mikä on sallittua ja mikä ei, olisi tarpeen.

– Kun lähdetään Kehä III:n ulkopuolelle, niin keskustelutapa ja -tyylit ovat kovin erilaisia. Eri ihmisillä on eri ajatukset, mikä on rasistista puhetta ja mitä voi vitsillä heittää ja mitä ei."

*

Julistusteksti, jota näyttää olevan itseasiassa hieman vaikea löytää verkosta, kuuluu kokonaisuudessaan näin:

 http://www.kd.fi/files/2015/01/Rasismin-vastainen-peruskirja.pdf

EUROOPAN POLIITTISTEN PUOLUEIDEN PERUSKIRJA RASISMISTA VAPAAN YHTEISKUNNAN PUOLESTA

Me, eurooppalaiset demokraattiset poliittiset puolueet,

Noudatamme seuraavia hyviä käytäntöjä ja sitoudumme

Puolustamaan ihmisoikeuksia ja demokraattisia periaatteita, torjumaan rodullista häirintää ja

kiihottamista kansanryhmää vastaan sekä rotusyrjintää ja kaikkia rasistisen väkivallan muotoja.

Kieltäytymään näyttämästä, julkaisemasta tai levittämästä näkemyksiä, jotka herättävät tai

lietsovat tai joiden voi perustellusti odottaa herättävän tai lietsovan ennakkoluuloja, vihamielisyyttä ja kahtiajakoa eri etnisten tai kansallisten tai uskonnollisten ryhmien kesken sekä puuttumaan kaikenlaiseen rasistiseen käyttäytymiseen ja rasistisiin mielipiteisiin.

Käsittelemään vastuullisesti ja reilusti aiheita, jotka liittyvät yllä mainittuihin ryhmiin ja

välttämään heidän leimaamistaan.

Pidättäytymään kaikenlaisesta poliittisesta liittoutumisesta ja yhteistyöstä sellaisten poliittisten

puolueiden kanssa, jotka yllyttävät tai yrittävät lietsoa rodullisia tai etnisiä ennakkoluuloja ja rotuvihaa.

Pyrkimään siihen, että yllä mainituilla ryhmillä on edustuksensa puolueen kaikilla tasoilla,

erityisesti puolueen johdossa sekä kannustamaan kyseisten ryhmien edustajien rekrytointia niin

jäseniksi kuin poliittisiin tehtäviin.

Edelleen lupaamaan ryhtyä tarpeellisiin toimiin varmistaaksemme, että kaikki ne henkilöt, jotka

työskentelevät tai millään tavoin ovat mukana vaalikampanjassamme tai muussa toiminnassamme ovat

tietoisia yllä mainituista periaatteista ja toimivat niiden mukaisesti kaikkina aikoina.

Utrecht, 28.2.1998

(käännös: Ihmisoikeusliitto)

(uudistettu 8.3.2011]

*

Alussa mainittu autoradiosta kuultu Ykkösaamun juttu täällä:

YLE Radio 1:

Ykkösaamu: ke 28.9.2016 klo 08:05

Sisältö;

"Hallitus kitkee äärijärjestöjä nykylaeilla, miten se käytännössä tapahtuu, arvioimassa RKP:n Anna-Maja Henriksson, kokoomuksen Kari Tolvanen ja perussuomalaisten Tom Packalen. keskustelemassa. Toimittaja Sakari Kilpelä."  

Kuultavissa täällä; http://areena.yle.fi/1-3650813  Järjestökeskustelu ajassa 04:15-23:30.

*

Täydennän blogia lisäämällä tähän "Euroopan poliittisten puolueiden peruskirja rasismista vapaan yhteiskunnan puolesta" - julistuksen sitoumusosan "kriittisen kohdan" alkukielellä, eli englanniksi:

"Me, eurooppalaiset demokraattiset puolueet,

Noudatamme seuraavia hyviä käytäntöjä ja sitoudumme

"COMMIT OURSELVES TO ADHERE TO THE FOLLOWING SPECIFIC PRINCIPLES OF GOOD PRACTICE:

To defend basic human rights and democratic principles and to reject all forms of racist violence, incitement to racial hatred and harassment and any form of racial discrimination.

To refuse to display, to publish or to have published, to distribute or to endorse in any way views and positions which stir up or invite, or may reasonable be expected to stir up or to invite prejudices, hostility or division between people of different ethnic or national origins or religious beliefs, and to deal firmly with any racist sentiments and behaviour within its own ranks.

To deal responsibly and fairly with sensitive topics relating to such groups and to avoid their stigmatization.

To refrain from any form of political alliance or cooperation at all levels with any political party which incites or attempts to stir up racial or ethnic prejudices and racial hatred.

To strive for the fair representation of the above mentioned groups at all levels of the parties with a special responsibility for the party leadership to stimulate and support the recruitment of candidates from these groups for political functions as well as membership.

And further pledge to take appropriate action to ensure that all persons who work for or associate themselves in any way with any of our election campaigns or other activities will be aware of and at all times act in accordance with the above principles.

Utrecht, 28 February 1998"

(Edellä tekstissä toistuvasti lähitarkastelussa olleen "pykälän" tummennus minun)

 

 

]]>
21 http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/223573-kunnallisvaaliehdokkailta-vadittu-rasisminvastainen-allekirjoitus-mita-se-on#comments Ajatuspoliisi Kuplayhteiskunta Rasisimi Taistolaisuuden paluu Timo Hännikäinen Thu, 29 Sep 2016 08:45:50 +0000 Veikko Huuska http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/223573-kunnallisvaaliehdokkailta-vadittu-rasisminvastainen-allekirjoitus-mita-se-on
Natseille nauraminen ei aina auta http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/198376-natseille-nauraminen-ei-aina-auta <p>&nbsp;</p><p>Äärioikeisto ei ole koskaan päässyt valtaan yksin. Se ei ole koskaan saanut taakseen enemmistön tukea, vaan se on aina tarvinnut tuekseen muita poliittisilta voimilta valtaa anastaessaan.</p><p>Syksyllä 1922 Italian kuningas Victor Emmanuel III päätti, että fasistit ovat pienempi paha kuin sosialistit. Liberaali pääministeri Luigi Facta hyväksyi tämän ja erosi.</p><p>Saksassa natsien valtaanpääsyä edesauttoivatt tavalla tai toisella kaikki parlamentaariset poliitiset voimat. Eniten natseja auttoi Hindenburg ja muut konservatiivit; Italian kuninkaan tapaan he pitivät Hitleriä pienempänä pahana kuin sosiaalidemokraatteja ja kommunisteja. Konservatiivit uskoivat voivansa neutraloida Hitlerin jakamalla vallan äärioikeiston kanssa.</p><p>Hitlerin valtaannousun kynnyksellä Saksan liberaali Keskustapuolue pyrki kokoamaan enemmistöhallituksen natsien kanssa. Hitlerin hallitukseen kutsunut von Papen oli myös keskustapuolueesta, joskin erotettu siitä poliittisten juonittelujen seurauksena. Kommunistipuolue äänesti von Papenin aikaisemman hallituksen kumoon valtiopäivillä yhdessä natsien kanssa 30.8.1932. Parlamentin puolueista ainoastaan sosiaalidemokraatit eivät koskaan toimineet yhdessä natsien kanssa, mutta Hitlerin noustua valtaan he halvaantuivat täysin, eivätkä järjestäneet mitään vakavaa vastarintaa ennen kun oli liian myöhäistä.</p><p>&nbsp;</p><p>Helsingin Sanomien Petri Korhonen <a href="http://www.hs.fi/paakirjoitukset/a1422594545229">otti</a> tammikuussa natsit paljon vakavammin kuin liberaaleilla on yleensä tapana . Hän ei kuitenkaan voinut kirjoittaa aiheesta marginalisoimatta samalla myös anarkisteja, joiden harteille natsien vastustaminen kaduilla on Suomessa aika suureksi osaksi kaatunut.</p><p>Vihreä Tuomas Saloniemi <a href="http://www.saloniemi.net/miesasianatsi/">valitteli</a> kesäkuussa että &quot;<em>Koska uusnatsien vastapooliksi on ilmoittautunut lähinnä yhtä kahjoja anti-uusnatsisia yhteenliittymiä, kukaan tervejärkinen ei halua tähän sotkuun koskea kepilläkään</em>&quot;. yhtenä esimerkkinä näistä &quot;kahjoista&quot; on Takku-sivusto.</p><p>Anarkistit ovat aina ja kaikkialla olleet kaikista johdonmukaisimpia äärioikeiston vastustajia. Anarkistit tekivät parhaansa murhatakseen sekä <a href="https://libcom.org/history/1918-1937-anarchist-activity-in-nazi-germany">Hitlerin</a>, <a href="https://libcom.org/history/1926-attempted-assassination-mussolini">Mussolinin</a> &nbsp;että <a href="http://www.katesharpleylibrary.net/7pvmzh">Francon</a>. Korhosen ja Saloniemen kaltaiset liberaalit ovat aivan yhtä usein keskittyneet integroimaan äärioikeiston poliittiseen järjestelmään poikkeuksetta tuhoisin seurauksin.</p><p>Ovatko Suomen natsit oikeasti vakava uhka, vai Dan Koivulaaksoa helmikuussa pilkanneen Ylioppilaslehden (2/2015) sanoin &quot;muutaman sekopään joukkio&quot;? Liberaali uskoo vankasti kapitalismin ja talouskasvun ikuisuuteen, eikä hän tule vakuuttumaan anarkistien ja äärioikeiston jakamasta näkemyksestä, että järjestelmää odottaa väistämätön loppu. Liberaalikin saattaa kuitenkin käsittää, että myös &quot;muutaman sekopään joukkio&quot; saattaa aiheuttaa mittavaa tuhoa. <a href="http://uusi.voima.fi/blogikirjoitus/2011/norjan-veriloyly-ei-ole-yksittaistapaus/">Breivik ei ollut yksittäistapaus</a>. Venäjällä radikaalit maahanmuuttokriitikot ovat murhanneet monena vuonna suunnilleen saman verran ihmisiä kuin Breivik siitä huolimatta, että he eivät ole missään vaiheessa olleet lähelläkään valtaanpääsyä.</p><p>Pelleimagosta on natseille myös hyötyä</p><p>Natsien tekeminen naurunalaiseksi on toisinaan toimiva keino, mutta sillä on kääntöpuolensa. Pekka Siitoimen hahmo varmasti hidasti Suomen äärioikeiston kehitystä, mutta nyt kokonainen sukupolvi kuvittelee, että kaikki natsit ovat samanlaisia pellejä. Tämän vuoksi toimittaja-kirjailija Perttu Häkkinen <a href="http://blogit.kansanuutiset.fi/kaasuputki/kaikkien-aikojen-jarjettomin-keskustelu-taas/">loukkaantui</a> niin kovasti, kun hänet haukuttiin Timo Hännikäisen kanssa kaveeraamisen vuoksi . Kuten suuri osa sukupolvestamme, Häkkinen on kasvanut roska- ja alakulttuurien ympäröimänä, ja natsit ovat hänelle vain yksi roskakulttuurinen ilmiö muiden joukossa. Niille voi naureskella ja joskus niiden kanssa voi käydä ironisesti kaljalla. Häkkinen ei ehkä koskaan ymmärrä, että nykyään natsit ovat jotain muuta kuin Siitoimen aikana.</p><p>Älyllisempi äärioikeisto käyttää natsien alakulttuuri- ja pelleimagoa hyväkseen tehdäkseen näihin pesäeroa. Esimerkiksi Jussi Halla-aho <a href="http://www.halla-aho.com/scripta/jyvaskylasta.html">kutsui</a> Jyväskylän puukottajia &quot;kaljakassimiehiksi&quot; , samassa kirjoituksessa kansallissosialismin kannattajat mainittiin kiljun ystäviksi. Halla-ahoa ei kuitenkaan lainkaan häiritse, että hänen sisulaistoverinsa Lahtinen järjestää näiden &quot;kaljakassimiesten&quot; kanssa ensin itsenäisyyspäivän marssin, ja sitten yhdessä Olli Immosen kanssa muistokäynnin Schaumanin haudalla.</p><p>Kansallissosialistinen strategia ja sen vastustaminen</p><p>Kansallissosialistien ja heitä vastaavan äärioikeiston strategialla on aina kaksi kärkeä: valtaan pyritään sekä järjestelmän sisällä että sen ulkopuolella kaduilla. Kaksi rintamaa tukevat toinen toisiaan: terroritoiminta lamauttaa vastapuolen sekä järjestelmän sisällä että sen ulkopuolella. Kaksikärkisen strategian takia natseja vastaan äänestäminen ei koskaan ole tarpeeksi. Natsit on pysäytettävä myös kadulla.</p><p>Historiasta löytyy tästä mielin määrin esimerkkejä, Englannin vastaavat kaksoisstrategiaa käyttäneet liikkeet on ajettu pois kaduilta ainakin neljästi viimeisen sadan vuoden aikana. Mosleyn mustapaidat ajettiin kaduilta ensin 30-luvulla <a href="https://libcom.org/tags/cable-street">Cable Streetillä </a>, sitten 40-luvulla juutalaisista sotaveteraaneista koostuneiden 43 Groupin <a href="https://libcom.org/blog/vidal-sassoon-anti-fascist-warrior-hairdresser-dies-09052012">toimesta</a>. National Front koki Mosleyn kohtalon <a href="https://libcom.org/history/brick-lane-1978-events-their-significance-kenneth-leech">Brick Lanella</a> 70-luvulla &nbsp;ja AFA <a href="http://libcom.org/tags/anti-fascist-action">pysäytti</a> British National Partyn ja Blood &amp; Honourin 90-luvun alussa. Tämän jälkeen Englannin äärioikeisto on luopunut natseilta omaksutusta katustrategiasta ja keskittynyt vain osallistumaan vaaleihin, lyhytaikaiseksi jäänyttä English Defence League-projektia lukuun ottamatta. Anarkistit ja muut antifasistit eivät tietenkään ole saaneet natsien pysäyttämisestä mitään kiitosta, päinvastoin. Olen kuitenkin mielummin epäsuosittu kuin uunissa.</p><p>Kaksoistrategian ulkoparlamentaarinen komponentti on katustrategia. Tätä natseilta omaksuttua katustrategiaa käyttävät nykyään esimerkiksi Kreikan Kultainen aamunkoitto ja Pohjoismaissa toimiva &nbsp;Vastarintaliike. Tuomioistuinten avulla katu- tai kaksoisstrategiaa käyttävien äärioikeiston liikkeiden pysäyttäminen ei onnistu, koska vapaissa yhteiskunnassa rikoslaki voi käsitellä ihmisiä ainoastaan yksilöinä, ei yhteiskunnallisten liikkeiden jäseninä. Liikkeille yksittäiset vankilaan joutuneet jäsenet ovat vain hyödyllisiä marttyyreita. Uudet, entisiä innokkaamat jäsenet astuvat vankilaan joutuneiden paikalle.</p><p>Mikäli säädetään lakeja jotka kohdistuvat näitä toimijoita vastaan liikkeinä, kyseistä lainsäädäntöä käytetään moninkertaisesti enemmän kaikkia äärioikeiston vastustajia ja muita protestiliikkeitä vastaan. Siksi katu- tai kaksoisstrategiaa käyttävän äärioikeiston pysäyttämiseen tarvitaan kansanliikkeitä ja toimintaa kaduilla. Natseille ja heitä vastaaville toimijoille voi suoda mielipiteenvapauden, mutta kokoontumisen ja poliittisen toiminnan vapautta heille ei voi suoda.</p><p>Natseilla pelottelu voi tänään näyttää vainoharhaiselta, mutta aate on osoittautunut elinvoimaiseksi ja se nousee väjäämättä kapitalismin ajautuessa aina uusiin kriiseihin. Natseja vastaan kannattaa iskeä tänään kun ne ovat vielä heikkoja ja naurettavia, huomenna voi olla liian myöhäistä.</p><p>Parempi marginalisoida kun tulla muilutetuksi</p><p>Eilen <a href="http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/198338-kirja-arvostelu-kunnia">arvostelin</a> Timo Hännikäisen Kunnia-kirjan, ja osoitin sen olevan osa hänen poliittista projektiaan, johon kuuluu yhteistyö kansallissosialistien kanssa. Hännikäinen ei kuitenkaan ole kansallissosialisti, vaan natsien kanssa poliittista yhteistyötä tekevä äärioikeistolainen. Hän tuskin tulee koskaan osallistumaan suoraan taktisten liittolaistensa tekemiin iskuihin, tai kannustamaan niihin julkisesti. Korkeintaan hän heittää facebookissa pari sutkautusta kaasukammioista ja kommentoi kenelle ihmisarvo hänen mielestään kuuluu ja kenelle ei. Hännikäinen, kuten esimerkiksi Hännikäisen kanssa samalla linjoilla oleva Suomen Sisu eivät käytä kansallissosialistisia katu- ja kaksoistrategioita, joten heitä vastaan ei voi toimia samalla tavalla kuin kaduilla marssivia natseja vastaan.</p><p>Sen sijaan Suomen Sisua ja Hännikäistä voi yrittää marginalisoida. Hännikäistä ei voi estää puhumasta, mutta voi edesauttaa sitä, että mahdollisimman harva kuuntelee häntä. Juuri tätä Hännikäinen pelkää eniten, minkä vuoksi hän&nbsp;<a href="http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/198338-kirja-arvostelu-kunnia">rinnastaa</a> &nbsp;marginalisointia yrittävät vuorotellen 70-luvun neuvostomyötäilijöihin ja totalitaristeihin.</p><p>Vaikka yhteiskunta olisi kuinka moniarvoinen, vallitsevien arvojen spektri on aina kapea. Kaikki muut arvot elävät vain alakulttuureissa. Aika ajoin valtakulttuuri kaivaa ne esiin ihmeteltäväksi, naureskeltavaksi tai kauhisteltavaksi, mutta nämä arvot eivät ole koskaan tasa-arvoisia vallitsevien arvojen kanssa. Ne voivat ainoastaan syrjäyttää hallitsevat arvot.</p><p>Nykyisessä yhteiskunnassa omat anarkistiset arvoni ovat marginaalissa. Voin päästä televisioon tai Helsingin Sanomiin mikäli ne kaipaavat erikoisuuksia, mutta anarkisteilla ei ole mitään sananvaltaa siihen, miten asiat järjestetään. Anarkisteja suvaitaan nyky-Suomessa enemmän kuin kansallissosialisteja, mutta ero ei ole kovin suuri. Ihanne-yhteiskunnassani Helsingin Sanomien talousasioista kirjoittavat pääkirjoitustoimittajat ja vakikolumnistit ovat samassa asemassa kun minä olen nyt: he saavat halutessaan julkaista kopiokoneilla tehtyjä pienlehtiä kapitalismin eduista ja heitä voidaan haastatella kuriositeetteina, mutta vakavasti heitä ei oteta.</p><p>Nykyään sarjamurhaajien ihailijoilla on omat ryhmänsä somessa, ja kouluampumisia harkitsevat vertailevat suunnitelmiaan darknetissä. Tähän vapaan yhteiskunnan on vaikeaa puuttua, sen sijaan vapaa yhteiskunta voi vaikuttaa siihen ettei sarjamurhaaminen tai kouluampuminen valtavirtaistu.</p><p>Natsit ja Hännikäisen kaltaiset natsien yhteistyökumppanit kuuluvat samalle yhteiskunnan tunkiolle kuin sarjamurhaajien ihailijat. Natsit saavat monistaa omia lehtisiään, koska ei sitä voi estääkään, mutta natsien ja heidän yhteistyökumppaniensa ei tule saada apurahoja, eikä kenenkään muun kun heidän itsensä tule julkaista heidän kirjojaan. Natsien ja natsien yhteistyökumppaneiden ei tule saada poliittisista projekteistaan elantoa, vaan heidän tulee rahoittaa elämänsä käymällä muissa töissä.</p><p>Tämä muihin töihin joutuminen on selvästi se mitä Hännikäinen pelkää eniten, ja Savukeitaalta saatujen potkujen jälkeen on entistä todennäköisempää, että tästä tulee todellisuutta. Vaikka Hännikäinen nimesi bloginsa ylpeästi &quot;Marginaliaksi&quot;, ajatus siitä että hän joutuisi takaisin marginaaliin kauhistuttaa häntä.</p><p>Ruotsidemokraattien kannatuksen tasainen nousu nostetaan usein argumentiksi integraation puolesta, marginalisoimista vastaan. Ruotsidemokraattien on kuitenkin ollut välttämätöntä erottaa puolueestaan julkirasistit ja natsien kanssa veljeilijät, eli marginalisointi on muuttanut puolueen aivan toisenlaiseksi. Perussuomalaisiin ei tällaista painetta kohdistu, minkä vuoksi puolue on sekä vaikutusvaltaisempi että rasistisempi kuin Ruotsidemokraatit ovat nykyään.</p><p>Timo Hännikäiselle natsit ovat yksi samanarvoinen poliittinen liike muiden joukossa. Yhteiskunnassa, jossa natsit saavat toimia vapaasti, juutalaiset, siirtolaiset, seksuaalivähemmistöt ja työväenliike ovat jatkuvan terrorin kohteena. Hännikäinen pelottelee sillä että natsien murskaaminen ja heidän liittolaistensa marginalisointi vie meidät takaisin 70-luvulle, ja tämä onkin osuva vertaus.</p><p>Suomettuminen oli ennen kaikkea itsesensuuria, mukautumista vallitsevaan diskurssiin. Suomettuminen oli väärin, koska Neuvostoliittoa piti kritisoida ja sen epäkohdista puhua, mutta ongelma oli päämäärässä, ei metodissa. Ketään suomalaista ei heitetty 70-luvulla vankilaan Paasikiven-Kekkosen linjan kritisoimisesta (Suomeen tulleiden loikkareiden kohtalo oli tylympi, enkä halua sitä puolustella). Ne jotka pitivät kiinni periaatteistaan, saivat marginaalista käsin sanoa ja julkaista mitä halusivat. Ne, joille ura tai raha olivat tärkeämpiä, joutuivat sensuroimaan itseään. Opportunistien ja pyrkyreiden paha mieli ei mielestäni ole katastrofi.</p><p>Sen sijaan 30-luvulla jo julisteiden tai lentolehtisten levittäminen saattoi tuoda vuosien vankilatuomion, 40-luvusta puhumattakaan. 70-luku oli varmasti traaginen AKS-veteraaneille jotka löysivät itsensä marginaalista, mutta Suur-Suomen ajajia kohdeltiin 70-luvulla aivan toisella tavalla kun 30- ja 40-lukulaiset itse kohtelivati toisinajattelijoita vallankahvassa ollessaan.<br />&nbsp;</p><p>Dialogin edellytykset</p><p>&nbsp;</p><p>Kaikkia Timo Hännikäisen &quot;sananvapauden&quot; puolustajia järkyttää yhtälailla ajatus siitä että intellektuaali voisi joskus joutua mihinkään vastuuseen kirjoituksistaan. Kuten tammikuussa <a href="http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/185582-charlie-hebdo-keskustelun-osumat-ja-hutilyonnit">kirjoitin</a> , liberaaleille toimittajille ja kirjailijoille kaikki goebbelsit ovat aina vain &rdquo;sanavapauttaan käyttäviä yksilöitä&rdquo;, joiden kanssa voi käydä debattia, jossa faktat punnitaan.</p><p>Pahoja ovat ainoastaan näitä goebbelseja uskoneet tyhmät ja työväenluokkaiset rivisotilaat, jotka ajoivat juutalaisia kaasukammioihin ja joukkohautoihin. Ainoastaan heidät pitää tuomita.</p><p>Keskustelu siitä, mitä saa sanoa on eri keskustelu kun keskustelu siitä, mitä kannattaa sanoa. Itse olen käynyt Savukeidas Kustannuksen Ville Hytösen kanssa vain jälkimmäistä keskustelua, mutta Suomen Sisun, Sarastuksen, Vastarintaliikkeen tai Hännikäisen kanssa en voi tätä keskustelua käydä koska sen edellyttämä yhteinen arvopohja puuttuu.</p><p>Kenelläkään ihmisten perusoikeuksiin uskovalla ei ole lainkaan dialogin edellyttämää yhteistä arvopohjaa natsien kanssa. Miten voit käydä dialogia henkilön kanssa, joka haluaa kaasuttaa sinut kuoliaaksi? Natsien mielestä on aina oikeutettua valehdella viholliselle, koska voima ja oveluus ovat itseisarvoisia. Brutaalin voimankäytön ja petoksen onnistuminen ovat todiste oikeassa olemisesta. Kaikille jotka yrittävät käydä natsien kanssa dialogia käy kuin Chamberlainille.</p><p>Ne, jotka ehdottavat dialogia natsien, natseja vastaavien liikkeiden ja näiden liittolaisten kanssa eivät selvästikään ole näiden iskujen kohteita, eli he ovat etuoikeutetussa asemassa. Onko kaikkien käytävä dialogia niiden kanssa, jotka aikovat aikovat polttaa sinut uunissa, tai heidän poliittisten liittolaistensa kanssa? Liberaalien on annettu käydä tarpeeksi dialogia natsien kanssa. Paljon vähemmän on käyty keskustelua siitä miten äärioikeiston nousun voisi estää.</p><p>Antti Rautiainen</p><p>&nbsp;</p>  

Äärioikeisto ei ole koskaan päässyt valtaan yksin. Se ei ole koskaan saanut taakseen enemmistön tukea, vaan se on aina tarvinnut tuekseen muita poliittisilta voimilta valtaa anastaessaan.

Syksyllä 1922 Italian kuningas Victor Emmanuel III päätti, että fasistit ovat pienempi paha kuin sosialistit. Liberaali pääministeri Luigi Facta hyväksyi tämän ja erosi.

Saksassa natsien valtaanpääsyä edesauttoivatt tavalla tai toisella kaikki parlamentaariset poliitiset voimat. Eniten natseja auttoi Hindenburg ja muut konservatiivit; Italian kuninkaan tapaan he pitivät Hitleriä pienempänä pahana kuin sosiaalidemokraatteja ja kommunisteja. Konservatiivit uskoivat voivansa neutraloida Hitlerin jakamalla vallan äärioikeiston kanssa.

Hitlerin valtaannousun kynnyksellä Saksan liberaali Keskustapuolue pyrki kokoamaan enemmistöhallituksen natsien kanssa. Hitlerin hallitukseen kutsunut von Papen oli myös keskustapuolueesta, joskin erotettu siitä poliittisten juonittelujen seurauksena. Kommunistipuolue äänesti von Papenin aikaisemman hallituksen kumoon valtiopäivillä yhdessä natsien kanssa 30.8.1932. Parlamentin puolueista ainoastaan sosiaalidemokraatit eivät koskaan toimineet yhdessä natsien kanssa, mutta Hitlerin noustua valtaan he halvaantuivat täysin, eivätkä järjestäneet mitään vakavaa vastarintaa ennen kun oli liian myöhäistä.

 

Helsingin Sanomien Petri Korhonen otti tammikuussa natsit paljon vakavammin kuin liberaaleilla on yleensä tapana . Hän ei kuitenkaan voinut kirjoittaa aiheesta marginalisoimatta samalla myös anarkisteja, joiden harteille natsien vastustaminen kaduilla on Suomessa aika suureksi osaksi kaatunut.

Vihreä Tuomas Saloniemi valitteli kesäkuussa että "Koska uusnatsien vastapooliksi on ilmoittautunut lähinnä yhtä kahjoja anti-uusnatsisia yhteenliittymiä, kukaan tervejärkinen ei halua tähän sotkuun koskea kepilläkään". yhtenä esimerkkinä näistä "kahjoista" on Takku-sivusto.

Anarkistit ovat aina ja kaikkialla olleet kaikista johdonmukaisimpia äärioikeiston vastustajia. Anarkistit tekivät parhaansa murhatakseen sekä Hitlerin, Mussolinin  että Francon. Korhosen ja Saloniemen kaltaiset liberaalit ovat aivan yhtä usein keskittyneet integroimaan äärioikeiston poliittiseen järjestelmään poikkeuksetta tuhoisin seurauksin.

Ovatko Suomen natsit oikeasti vakava uhka, vai Dan Koivulaaksoa helmikuussa pilkanneen Ylioppilaslehden (2/2015) sanoin "muutaman sekopään joukkio"? Liberaali uskoo vankasti kapitalismin ja talouskasvun ikuisuuteen, eikä hän tule vakuuttumaan anarkistien ja äärioikeiston jakamasta näkemyksestä, että järjestelmää odottaa väistämätön loppu. Liberaalikin saattaa kuitenkin käsittää, että myös "muutaman sekopään joukkio" saattaa aiheuttaa mittavaa tuhoa. Breivik ei ollut yksittäistapaus. Venäjällä radikaalit maahanmuuttokriitikot ovat murhanneet monena vuonna suunnilleen saman verran ihmisiä kuin Breivik siitä huolimatta, että he eivät ole missään vaiheessa olleet lähelläkään valtaanpääsyä.

Pelleimagosta on natseille myös hyötyä

Natsien tekeminen naurunalaiseksi on toisinaan toimiva keino, mutta sillä on kääntöpuolensa. Pekka Siitoimen hahmo varmasti hidasti Suomen äärioikeiston kehitystä, mutta nyt kokonainen sukupolvi kuvittelee, että kaikki natsit ovat samanlaisia pellejä. Tämän vuoksi toimittaja-kirjailija Perttu Häkkinen loukkaantui niin kovasti, kun hänet haukuttiin Timo Hännikäisen kanssa kaveeraamisen vuoksi . Kuten suuri osa sukupolvestamme, Häkkinen on kasvanut roska- ja alakulttuurien ympäröimänä, ja natsit ovat hänelle vain yksi roskakulttuurinen ilmiö muiden joukossa. Niille voi naureskella ja joskus niiden kanssa voi käydä ironisesti kaljalla. Häkkinen ei ehkä koskaan ymmärrä, että nykyään natsit ovat jotain muuta kuin Siitoimen aikana.

Älyllisempi äärioikeisto käyttää natsien alakulttuuri- ja pelleimagoa hyväkseen tehdäkseen näihin pesäeroa. Esimerkiksi Jussi Halla-aho kutsui Jyväskylän puukottajia "kaljakassimiehiksi" , samassa kirjoituksessa kansallissosialismin kannattajat mainittiin kiljun ystäviksi. Halla-ahoa ei kuitenkaan lainkaan häiritse, että hänen sisulaistoverinsa Lahtinen järjestää näiden "kaljakassimiesten" kanssa ensin itsenäisyyspäivän marssin, ja sitten yhdessä Olli Immosen kanssa muistokäynnin Schaumanin haudalla.

Kansallissosialistinen strategia ja sen vastustaminen

Kansallissosialistien ja heitä vastaavan äärioikeiston strategialla on aina kaksi kärkeä: valtaan pyritään sekä järjestelmän sisällä että sen ulkopuolella kaduilla. Kaksi rintamaa tukevat toinen toisiaan: terroritoiminta lamauttaa vastapuolen sekä järjestelmän sisällä että sen ulkopuolella. Kaksikärkisen strategian takia natseja vastaan äänestäminen ei koskaan ole tarpeeksi. Natsit on pysäytettävä myös kadulla.

Historiasta löytyy tästä mielin määrin esimerkkejä, Englannin vastaavat kaksoisstrategiaa käyttäneet liikkeet on ajettu pois kaduilta ainakin neljästi viimeisen sadan vuoden aikana. Mosleyn mustapaidat ajettiin kaduilta ensin 30-luvulla Cable Streetillä , sitten 40-luvulla juutalaisista sotaveteraaneista koostuneiden 43 Groupin toimesta. National Front koki Mosleyn kohtalon Brick Lanella 70-luvulla  ja AFA pysäytti British National Partyn ja Blood & Honourin 90-luvun alussa. Tämän jälkeen Englannin äärioikeisto on luopunut natseilta omaksutusta katustrategiasta ja keskittynyt vain osallistumaan vaaleihin, lyhytaikaiseksi jäänyttä English Defence League-projektia lukuun ottamatta. Anarkistit ja muut antifasistit eivät tietenkään ole saaneet natsien pysäyttämisestä mitään kiitosta, päinvastoin. Olen kuitenkin mielummin epäsuosittu kuin uunissa.

Kaksoistrategian ulkoparlamentaarinen komponentti on katustrategia. Tätä natseilta omaksuttua katustrategiaa käyttävät nykyään esimerkiksi Kreikan Kultainen aamunkoitto ja Pohjoismaissa toimiva  Vastarintaliike. Tuomioistuinten avulla katu- tai kaksoisstrategiaa käyttävien äärioikeiston liikkeiden pysäyttäminen ei onnistu, koska vapaissa yhteiskunnassa rikoslaki voi käsitellä ihmisiä ainoastaan yksilöinä, ei yhteiskunnallisten liikkeiden jäseninä. Liikkeille yksittäiset vankilaan joutuneet jäsenet ovat vain hyödyllisiä marttyyreita. Uudet, entisiä innokkaamat jäsenet astuvat vankilaan joutuneiden paikalle.

Mikäli säädetään lakeja jotka kohdistuvat näitä toimijoita vastaan liikkeinä, kyseistä lainsäädäntöä käytetään moninkertaisesti enemmän kaikkia äärioikeiston vastustajia ja muita protestiliikkeitä vastaan. Siksi katu- tai kaksoisstrategiaa käyttävän äärioikeiston pysäyttämiseen tarvitaan kansanliikkeitä ja toimintaa kaduilla. Natseille ja heitä vastaaville toimijoille voi suoda mielipiteenvapauden, mutta kokoontumisen ja poliittisen toiminnan vapautta heille ei voi suoda.

Natseilla pelottelu voi tänään näyttää vainoharhaiselta, mutta aate on osoittautunut elinvoimaiseksi ja se nousee väjäämättä kapitalismin ajautuessa aina uusiin kriiseihin. Natseja vastaan kannattaa iskeä tänään kun ne ovat vielä heikkoja ja naurettavia, huomenna voi olla liian myöhäistä.

Parempi marginalisoida kun tulla muilutetuksi

Eilen arvostelin Timo Hännikäisen Kunnia-kirjan, ja osoitin sen olevan osa hänen poliittista projektiaan, johon kuuluu yhteistyö kansallissosialistien kanssa. Hännikäinen ei kuitenkaan ole kansallissosialisti, vaan natsien kanssa poliittista yhteistyötä tekevä äärioikeistolainen. Hän tuskin tulee koskaan osallistumaan suoraan taktisten liittolaistensa tekemiin iskuihin, tai kannustamaan niihin julkisesti. Korkeintaan hän heittää facebookissa pari sutkautusta kaasukammioista ja kommentoi kenelle ihmisarvo hänen mielestään kuuluu ja kenelle ei. Hännikäinen, kuten esimerkiksi Hännikäisen kanssa samalla linjoilla oleva Suomen Sisu eivät käytä kansallissosialistisia katu- ja kaksoistrategioita, joten heitä vastaan ei voi toimia samalla tavalla kuin kaduilla marssivia natseja vastaan.

Sen sijaan Suomen Sisua ja Hännikäistä voi yrittää marginalisoida. Hännikäistä ei voi estää puhumasta, mutta voi edesauttaa sitä, että mahdollisimman harva kuuntelee häntä. Juuri tätä Hännikäinen pelkää eniten, minkä vuoksi hän rinnastaa  marginalisointia yrittävät vuorotellen 70-luvun neuvostomyötäilijöihin ja totalitaristeihin.

Vaikka yhteiskunta olisi kuinka moniarvoinen, vallitsevien arvojen spektri on aina kapea. Kaikki muut arvot elävät vain alakulttuureissa. Aika ajoin valtakulttuuri kaivaa ne esiin ihmeteltäväksi, naureskeltavaksi tai kauhisteltavaksi, mutta nämä arvot eivät ole koskaan tasa-arvoisia vallitsevien arvojen kanssa. Ne voivat ainoastaan syrjäyttää hallitsevat arvot.

Nykyisessä yhteiskunnassa omat anarkistiset arvoni ovat marginaalissa. Voin päästä televisioon tai Helsingin Sanomiin mikäli ne kaipaavat erikoisuuksia, mutta anarkisteilla ei ole mitään sananvaltaa siihen, miten asiat järjestetään. Anarkisteja suvaitaan nyky-Suomessa enemmän kuin kansallissosialisteja, mutta ero ei ole kovin suuri. Ihanne-yhteiskunnassani Helsingin Sanomien talousasioista kirjoittavat pääkirjoitustoimittajat ja vakikolumnistit ovat samassa asemassa kun minä olen nyt: he saavat halutessaan julkaista kopiokoneilla tehtyjä pienlehtiä kapitalismin eduista ja heitä voidaan haastatella kuriositeetteina, mutta vakavasti heitä ei oteta.

Nykyään sarjamurhaajien ihailijoilla on omat ryhmänsä somessa, ja kouluampumisia harkitsevat vertailevat suunnitelmiaan darknetissä. Tähän vapaan yhteiskunnan on vaikeaa puuttua, sen sijaan vapaa yhteiskunta voi vaikuttaa siihen ettei sarjamurhaaminen tai kouluampuminen valtavirtaistu.

Natsit ja Hännikäisen kaltaiset natsien yhteistyökumppanit kuuluvat samalle yhteiskunnan tunkiolle kuin sarjamurhaajien ihailijat. Natsit saavat monistaa omia lehtisiään, koska ei sitä voi estääkään, mutta natsien ja heidän yhteistyökumppaniensa ei tule saada apurahoja, eikä kenenkään muun kun heidän itsensä tule julkaista heidän kirjojaan. Natsien ja natsien yhteistyökumppaneiden ei tule saada poliittisista projekteistaan elantoa, vaan heidän tulee rahoittaa elämänsä käymällä muissa töissä.

Tämä muihin töihin joutuminen on selvästi se mitä Hännikäinen pelkää eniten, ja Savukeitaalta saatujen potkujen jälkeen on entistä todennäköisempää, että tästä tulee todellisuutta. Vaikka Hännikäinen nimesi bloginsa ylpeästi "Marginaliaksi", ajatus siitä että hän joutuisi takaisin marginaaliin kauhistuttaa häntä.

Ruotsidemokraattien kannatuksen tasainen nousu nostetaan usein argumentiksi integraation puolesta, marginalisoimista vastaan. Ruotsidemokraattien on kuitenkin ollut välttämätöntä erottaa puolueestaan julkirasistit ja natsien kanssa veljeilijät, eli marginalisointi on muuttanut puolueen aivan toisenlaiseksi. Perussuomalaisiin ei tällaista painetta kohdistu, minkä vuoksi puolue on sekä vaikutusvaltaisempi että rasistisempi kuin Ruotsidemokraatit ovat nykyään.

Timo Hännikäiselle natsit ovat yksi samanarvoinen poliittinen liike muiden joukossa. Yhteiskunnassa, jossa natsit saavat toimia vapaasti, juutalaiset, siirtolaiset, seksuaalivähemmistöt ja työväenliike ovat jatkuvan terrorin kohteena. Hännikäinen pelottelee sillä että natsien murskaaminen ja heidän liittolaistensa marginalisointi vie meidät takaisin 70-luvulle, ja tämä onkin osuva vertaus.

Suomettuminen oli ennen kaikkea itsesensuuria, mukautumista vallitsevaan diskurssiin. Suomettuminen oli väärin, koska Neuvostoliittoa piti kritisoida ja sen epäkohdista puhua, mutta ongelma oli päämäärässä, ei metodissa. Ketään suomalaista ei heitetty 70-luvulla vankilaan Paasikiven-Kekkosen linjan kritisoimisesta (Suomeen tulleiden loikkareiden kohtalo oli tylympi, enkä halua sitä puolustella). Ne jotka pitivät kiinni periaatteistaan, saivat marginaalista käsin sanoa ja julkaista mitä halusivat. Ne, joille ura tai raha olivat tärkeämpiä, joutuivat sensuroimaan itseään. Opportunistien ja pyrkyreiden paha mieli ei mielestäni ole katastrofi.

Sen sijaan 30-luvulla jo julisteiden tai lentolehtisten levittäminen saattoi tuoda vuosien vankilatuomion, 40-luvusta puhumattakaan. 70-luku oli varmasti traaginen AKS-veteraaneille jotka löysivät itsensä marginaalista, mutta Suur-Suomen ajajia kohdeltiin 70-luvulla aivan toisella tavalla kun 30- ja 40-lukulaiset itse kohtelivati toisinajattelijoita vallankahvassa ollessaan.
 

Dialogin edellytykset

 

Kaikkia Timo Hännikäisen "sananvapauden" puolustajia järkyttää yhtälailla ajatus siitä että intellektuaali voisi joskus joutua mihinkään vastuuseen kirjoituksistaan. Kuten tammikuussa kirjoitin , liberaaleille toimittajille ja kirjailijoille kaikki goebbelsit ovat aina vain ”sanavapauttaan käyttäviä yksilöitä”, joiden kanssa voi käydä debattia, jossa faktat punnitaan.

Pahoja ovat ainoastaan näitä goebbelseja uskoneet tyhmät ja työväenluokkaiset rivisotilaat, jotka ajoivat juutalaisia kaasukammioihin ja joukkohautoihin. Ainoastaan heidät pitää tuomita.

Keskustelu siitä, mitä saa sanoa on eri keskustelu kun keskustelu siitä, mitä kannattaa sanoa. Itse olen käynyt Savukeidas Kustannuksen Ville Hytösen kanssa vain jälkimmäistä keskustelua, mutta Suomen Sisun, Sarastuksen, Vastarintaliikkeen tai Hännikäisen kanssa en voi tätä keskustelua käydä koska sen edellyttämä yhteinen arvopohja puuttuu.

Kenelläkään ihmisten perusoikeuksiin uskovalla ei ole lainkaan dialogin edellyttämää yhteistä arvopohjaa natsien kanssa. Miten voit käydä dialogia henkilön kanssa, joka haluaa kaasuttaa sinut kuoliaaksi? Natsien mielestä on aina oikeutettua valehdella viholliselle, koska voima ja oveluus ovat itseisarvoisia. Brutaalin voimankäytön ja petoksen onnistuminen ovat todiste oikeassa olemisesta. Kaikille jotka yrittävät käydä natsien kanssa dialogia käy kuin Chamberlainille.

Ne, jotka ehdottavat dialogia natsien, natseja vastaavien liikkeiden ja näiden liittolaisten kanssa eivät selvästikään ole näiden iskujen kohteita, eli he ovat etuoikeutetussa asemassa. Onko kaikkien käytävä dialogia niiden kanssa, jotka aikovat aikovat polttaa sinut uunissa, tai heidän poliittisten liittolaistensa kanssa? Liberaalien on annettu käydä tarpeeksi dialogia natsien kanssa. Paljon vähemmän on käyty keskustelua siitä miten äärioikeiston nousun voisi estää.

Antti Rautiainen

 

]]>
124 http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/198376-natseille-nauraminen-ei-aina-auta#comments Kotimaa Äärioikeisto Jussi Halla-aho Kansallissosialismi Olli Immonen Timo Hännikäinen Wed, 15 Jul 2015 11:46:55 +0000 Antti Rautiainen http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/198376-natseille-nauraminen-ei-aina-auta
Kirja-arvostelu: Kunnia http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/198338-kirja-arvostelu-kunnia <p>Timo Hännikäisen juhannusyön humalaiset <a href="http://nyt.fi/a1305964747719">somesekoilut</a> päätyivät valtakunnanjulisuuteen , ja tätä myötä Savukeidas Kustannus <a href="http://www.hs.fi/kulttuuri/a1305964791036">ilmoitti</a> jättävänsä Hännikäisen kirjat jatkossa julkaisematta .</p><p>On harmillista, että Hännikäinen sai julkisen tuomion humalaisesta sekoilusta, eikä selvinpäin ajamastaan tietoisesta politiikasta johon kuuluu yhteistyö natsistisen Suomen Vastarintaliikkeen kanssa. Hännikäinen voi olla patologinen naisvihaaja, mutta monen sisältä pulpahtaa pinnalle törkyä jos tarjotut päihteet ovat riittävän kovia. Siksi humalaiset somesekoilut eivät ole kovin mielenkiintoisia.</p><p>Viikon tapahtumat ovat välitilinpäätös keskustelulle, jota käytiin helmikuussa Savukeitaan kustannuspolitiikasta ja sananvapaudesta yleensä. Sosiaalisessa mediassa, kuten tavallista, kaikki katsoivat voittaneensa keskustelun. Mitä tulee &laquo;vakaviin tiedotusvälineisiin&raquo;, niissä helmikuun erä päättyi Hännikäisen voittoon.</p><p>Helsingin Sanomat riensi puolustamaan esseistin sananvapautta <a href="http://www.hs.fi/arviot/kirja/a1424326608936">julkaisemalla</a> Kunnia-kirjasta Hännikäisen aatetoverin kirjoittaman arvostelun.Ylioppilaslehti (2/2015) lähetti ironisesti kirjan luettavaksi Dan Koivulaaksolle, koska lehden mielestä hän turhaan kohkaa &laquo;muutaman sekopään joukosta&raquo;, ja koska Hännikäisten näkemysten pitäminen fasistisina on ilmeistä vainoharhaa. Natsit eivät puukota eivätkä kaasuta ylioppilaslehden toimitusta eivätkä <a href="http://varisverkosto.net/vasikat-henkilorekisterit-ja-oiset-pahoinpitelyt/">väijy lehden toimittajien ovilla öisin</a>, joten lehden liberaalien toimittajien mielestä natsien vastustajat ovat ilman muuta vainoharhaisia narreja. Tässä suhteessa Ylioppilaslehden toimitus on liberaalien joukossa sääntö, ei poikkeus. Omasta norsunluutornista on aina kivaa ironisesti virnuilla toisten ongelmille.</p><p>Kuten Hännikäinen <a href="http://timohannikainen.blogspot.fi/2015/02/mietteita-savun-halvettya.html">kirjoitti</a> omassa blogissaan, <em>&laquo;Saamani sympatia osoitti, että valtaosa lukevasta yleisöstä ei ymmärrä Ojajärven,&nbsp;Olli Löytyn,anarkistiaktivisti&nbsp;Antti Rautiaisen, turkulaisen vihreiden kaupungivaltuutetun&nbsp;Mikko Laaksosen&nbsp;ja heidän myötäilijöidensä pyrkimystä politisoida kustannuspäätöksiä ja ajaa omasta näkökulmastaan epämiellyttävät näkemykset mahdollisimman syvälle julkisen keskustelun marginaaliin.&raquo;</em>.</p><p>Ehkä kattavin somekeskustelu aiheesta käytiin kahdessa ketjussa kustantaja Ville Hytösen seinällä. Poistin myöhemmin omat kommenttini, mutta säästin koko keskustelun kuvakaappauksina &mdash; siihen voi tutustua <a href="https://avtonom.org/fi/blog/facebook-keskustelu-timo-hannikaisen-kirjan-julkaisemisesta">täällä</a>.&nbsp;</p><p>&laquo;Kunnia&raquo; ja Hännikäisen poliittinen projekti</p><p>Kesäkuussa sain kirjan vihdoin luettua. Kirja oli sujuvasti kirjoitettu, kuten Hännikäisen kirjoitukset yleensä ovat. Teos ei sisältänyt originaalia ajattelua vaan oli referaatti erinäisten muiden ajattelijoiden ideoista, mutta tämä ei ole mikään puute: nykyään informaatiosta ei ole mitään pulaa, ongelma on sen jäsentely. Kirja sai minut myös pohtimaan kysymystä yksityisen ja julkisen moraalin eroista, mistä kirjoitan enemmän joskus toiste.</p><p>Kirja osoitti todeksi ennakko-oletukseni siitä, että kirja on osa Hännikäisen äärioikeistolaista poliittista projektia. Facebook-keskustelussa Hytösen seinällä Hännikäinen <a href="https://avtonom.org/sites/default/files/store/images/2keskustelu9c.png">väitti</a>, ettei hänen kirjallinen tuotantonsa olisi propagandan levittämistä. Kunnia-kirjalla on kuitenkin selkeä poliittinen agenda, idea on luoda &laquo;miesryhmiä&raquo; jotka verkostoituvat naisliikettä ja arvoliberaalieja vastaan, ja palauttavat konservatiivisen ja patriarkaalisen kunniakäsityksen yhteiskunnallisen aseman.</p><p>Vaikka Hännikäinen ei jaa täysin natsien aatemaailmaa, äärioikeiston katutaistelijat ovat Hännikäiselle yksi tällainen tarpeellinen miesryhmä. Hännikäisen kirjassa mainitaan myönteisenä esimerkkinä tällaisista miesjoukoista Weimarin tasavallan äärioikeistolaiset Freikorps-joukot, joiden muodostamalle perustalle natsit loivat katuarmeijansa (s. 84). Ainoa koko kirjan ajan mukana kulkeva esikuva on japanilainen äärioikeistoajattelija Yukio Mishima, joka myös organisoi tällaisia joukkoja. Kirja myös toistaa äärioikeistolaisten &laquo;maahanmuuttokriitikoiden&raquo; ajatusta siitä, että arkaaiset patriarkaaliset kulttuurit ovat ylivertaisia moderniin länsimaalaiseen verrattuna, ja syrjäyttävät jälkimmäisen mikäli &laquo;perinteiset arvot&raquo; eivät saa kunnianpalautusta (s. 165).</p><p>Yukio Mishima oli monilahjakkuus, mutta hänen kuolemansa oli koominen. Mishima marssi neljän toverinsa kanssa sotilaskasarmille, vangitsi komentajan ja julisti parvekkeelta kansallismielisen vallankumouksen alkaneeksi. Kuuntelijat vain nauroivat, minkä jälkeen Mishima teki seppukun.</p><p>Hännikäinen on seurannut idoliaan nolaamalla itsensä somessa, mikä on lähin vastine rituaaliselle itsemurhalle 2010-luvun Suomessa. Mikäli Hännikäinen jatkaa samalla linjalla ja hänestä tulee jonkinlainen älymystön Johanna Tukiainen tai Matti Nykänen, hänen marginalisoinnistaan tulee lähes mahdotonta. Tällaista kohtaloa <a href="http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/99426-hirt%C3%A4-muumipeikko-el%C3%A4inten-luonnon-ja-suvaitsevaisuuden-puolesta">ennustin</a> hänelle jo kolme vuotta sitten. Selvästi jo Ilman-kirjan laukaisema prosessi todisti kirjailijalle, ettei huonoa julkisuutta ole olemassa.</p><p>Muoto ennen sisältöä</p><p>Kaavailtujen miesryhmien muoto on Hännikäiselle tärkeämpää kuin niiden toiminnan sisältö. Hännikäiselle on toisarvoista kokoontuvatko miehet joukkioiksi hakkaamaan siirtolaisia ja kommunisteiksi epäiltyjä, metsästämään vai rakentamaan pienoisrautateitä. Tämä sisällön toisarvoisuus on leimallista myös kaikelle Hännikäisen yhteistyölle natsien kanssa.</p><p>Facebookissa Hännikäinen kiisti natsien osallistuneen näyttävästi itsenäisyyspäivän marssiin, ja tivasi minulta mikä muka on hänen &laquo;yhteinen intressinsä&raquo; järjestää tapahtuma natsien kanssa. Hännikäisen venkoilu ei ollut suoraselkäistä, mutta ei myöskään suoranaista valehtelua. Hän pyrki sumuttamaan liberaaleja tukijoitaan puuttumalla epäolennaisuuksiin ja vaikenemalla olennaisuuksista. Valokuvat jotka todistivat itsenäisyyspäivän marssin järjestäjien kutsuneen Vastarintaliikkeen aktiiveita järjestysmiehiksi <a href="http://www.mikaelbrunila.fi/2015/03/09/vastaus-timo-hannikaiselle/">julkaistiin</a> vasta maaliskuussa.</p><p>Hännikäisen tivaama &laquo;yhteinen intressi&raquo; on mahdotonta osoittaa, koska 612.fi-marssi oli täysin sisällötön tapahtuma. Sen nettisivuilla ei ollut mitään muuta tietoa kun päivämäärä ja logo. &laquo;Itsenäisyyden kunnioittaminen&raquo; on yleispätevää lätinää jota Suomessa ei oikeastaan kukaan vastusta. Hännikäisen paikalla pitämä puhe &laquo;kulttuurillisen itsenäisyyden puolesta&raquo; jätti täysin auki kuka tätä kulttuurillista itsenäisyyttä mahdollisesti uhkaa, joten se ei tarkoittanut mitään. Tämän vuoden puolella Hännikäinen liittyi yhdessä perussuomalaisten Teemu Laitisen ja Olli Immosen kanssa natsien jokavuotiseen muistokäyntiin Eugen Schaumannin haudalle. Tämäkin tapahtuma on lähes sisällötön, koska Schaumannia voi Suomessa kunnioittaa yhtälailla konservatiivi, liberaali kuin sosialistikin.</p><p>Sisällön puute ei kuitenkaan ole äärioikeistossa mitään uutta. Futuristi Marinettia kiinnosti paljon enemmän liike kuin se mihin ollaan menossa, minkä vuoksi hän päätyi mukaan perustamaan fasistipuoluetta. Saksan natsit osallistivat ihmiset projektiinsa mahtipontisten kokemuksien, ei aatteen sisällön avulla. Minua ei kiinnosta tietääkö Hännikäinen itsekään mitä haluaa. Jos hänen miesverkostonsa ovat Freikorps tai Mishiman Tatenokai, tai jos niihin osallistuu Suomen Vastarintaliike, on niistä hankkiuduttava eroon.</p><p>Seuraukset ennen syitä</p><p>Hännikäisen aatteellinen paradigma on pääosin anti-materialistinen, mikä on linjassa äärioikeistolaisuuden kanssa. Kunnia on 200-sivuinen valitusvirsi sille että feodaaliyhteiskunnan patriarkaaliset arvot ole enää hegemonisia. Syitä tähän käsitellään vain pintapuolisesti. Sivulla 13 syypää ovat kiittämättömät naiset, sivulla 18 kulttuurin rappio ja sivulla 43 median aivopesu. Sivulla 53 Hännikäinen on kuitenkin oikeassa, esittäessään syypäänä kapitalismin, teknologian ja tuotantosuhteiden kehityksen jonka myötä &laquo;moderni maailma tarvitsee enemmän hienovaraisia sosiaalisia taitoja kuin suoraviivaisia maskuliinisiä hyveitä&raquo;.</p><p>Hännikäinen ymmärtää, että ritari- ja bushidō-käyttäytymiskoodeja rikottiin usein käytännössä. Sitä hän ei kuitenkaan myönnä, että niitä ei ollut koskaan tarkoituskaan noudattaa. Kyseessä oli ideologia, hallitsevan luokan itse itselleen keksimä oikeutus omille etuoikeuksilleen. Olennaista ei ollut koodien totteleminen, vaan ajatus koodista. Ajoittain koodi saattoi säännellä eliitin keskinäistä vuorovaikutusta, mutta mikään aatelisten kunniakäsitys ei ole koskaan rajoittanut sitä miten aateliset kohtelevat talonpoikia. Mikäli soturihyveet halutaan palauttaa entiseen arvoonsa, on perustettava uusi periytyvä hallitseva luokka ja vähennettävä jyrkästi &rdquo;rappeuttavaa&rdquo; luokkakiertoa. Tämä on monen äärioikeiston koulukunnan päämäärä, mutta kirjassaan Hännikäinen ei pääse tähän asti.</p><p>Looginen johtopäätös &laquo;suoraviivaisten maskuliinisten hyveiden&raquo; katoamisesta kapitalismin kehityksen vuoksi olisi, että mikä tahansa Hännikäisen kaavailema miesten kunniakerho on jälkiteollisessa yhteiskunnassa surrogaattitoimintaa. Aivan yhtä tyhjää ja vieraantunutta kuin toimintaelokuvien katsominen ja toimintapelien pelaaminen. Mutta tarkoitus onkin varautua tulevaan romahdukseen. Sivuilla 54 ja 166 Hännikäinen ennustaa jälkiteollisen kapitalismin loppua. Miesverkostojen suora tarkoitus on varautua tähän romahdukseen, ja palauttaa patriarkaalinen feodaalinen järjestelmä tämän romahduksen jälkeen.</p><p>Usko kapitalismin romahdukseen yhdistää anarkisteja ja äärioikeistoa. Historialliset esimerkit osoittavat, että silloin kun kapitalismi ajautuu kriisiin, siihen hartaimmin uskovien eli liberaalien tehtäväksi jää lähinnä päättää tuleeko liberaalin kapitalismin tilalle fasistinen kapitalismi vai jonkinlainen sosialismi. Tämän vuoksi äärioikeistolle on tärkeää vakuuttaa liberaalit siitä, että se edustaa pienempää pahaa. Tämä on yksi syy siihen, että Hännikäinen pyrkii esiintymään liberaalin sanavapauden marttyyrinä.</p><p>Hännikäisen kirja on sekä mielenkiintoinen tutkielma maskuliinisuudesta (jota kirjailija luulee mieheydeksi) että äärioikeistolaista propagandaa. Suhtautumista Hännikäiseen ei kuitenkaan pidä määritellä kirjan, vaan Hännikäisen poliittisen toiminnan perusteella. Sekä <a href="http://takku.net/article.php/20150127193907816">Takku</a> &nbsp;että <a href="http://varisverkosto.net/savukeidas-julkaisee-aarioikeistolaisen-ja-naisvihamielisen-kirjan/">Varis-verkosto</a>&nbsp;&nbsp;ampuivat siis ohi kiinnittäessään huomioon kirjaan eikä kirjailijaan.</p><p>Mikäli Hännikäinen ei tekisi poliittisia projekteja Vastarintaliikkeen ja Suomen Sisun kanssa, olisi melko yhdentekevää mitä hän kirjoittaa ja kuka näitä kirjoja julkaisee. Hännikäisen painostamisen päämäärä ei ole saada häntä lopettamaan kirjoittamista, vaan saada hänet lopettamaan yhteistyö kansallissosialistien ja muun rasistisen äärioikeiston kanssa. Samalla painostus on varoitus kaikille, jotka haluavat tehdä natseista yhden legitiimin poliittisen liikkeen muiden joukossa. Siitä miksi pitää toimia näin, eikä vain tehdä natseista naurunalaisia <a href="http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/198376-natseille-nauraminen-ei-aina-auta">kirjoitan seuraavassa puheenvuorossani.</a></p><p>Antti Rautiainen</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Timo Hännikäisen juhannusyön humalaiset somesekoilut päätyivät valtakunnanjulisuuteen , ja tätä myötä Savukeidas Kustannus ilmoitti jättävänsä Hännikäisen kirjat jatkossa julkaisematta .

On harmillista, että Hännikäinen sai julkisen tuomion humalaisesta sekoilusta, eikä selvinpäin ajamastaan tietoisesta politiikasta johon kuuluu yhteistyö natsistisen Suomen Vastarintaliikkeen kanssa. Hännikäinen voi olla patologinen naisvihaaja, mutta monen sisältä pulpahtaa pinnalle törkyä jos tarjotut päihteet ovat riittävän kovia. Siksi humalaiset somesekoilut eivät ole kovin mielenkiintoisia.

Viikon tapahtumat ovat välitilinpäätös keskustelulle, jota käytiin helmikuussa Savukeitaan kustannuspolitiikasta ja sananvapaudesta yleensä. Sosiaalisessa mediassa, kuten tavallista, kaikki katsoivat voittaneensa keskustelun. Mitä tulee «vakaviin tiedotusvälineisiin», niissä helmikuun erä päättyi Hännikäisen voittoon.

Helsingin Sanomat riensi puolustamaan esseistin sananvapautta julkaisemalla Kunnia-kirjasta Hännikäisen aatetoverin kirjoittaman arvostelun.Ylioppilaslehti (2/2015) lähetti ironisesti kirjan luettavaksi Dan Koivulaaksolle, koska lehden mielestä hän turhaan kohkaa «muutaman sekopään joukosta», ja koska Hännikäisten näkemysten pitäminen fasistisina on ilmeistä vainoharhaa. Natsit eivät puukota eivätkä kaasuta ylioppilaslehden toimitusta eivätkä väijy lehden toimittajien ovilla öisin, joten lehden liberaalien toimittajien mielestä natsien vastustajat ovat ilman muuta vainoharhaisia narreja. Tässä suhteessa Ylioppilaslehden toimitus on liberaalien joukossa sääntö, ei poikkeus. Omasta norsunluutornista on aina kivaa ironisesti virnuilla toisten ongelmille.

Kuten Hännikäinen kirjoitti omassa blogissaan, «Saamani sympatia osoitti, että valtaosa lukevasta yleisöstä ei ymmärrä Ojajärven, Olli Löytyn,anarkistiaktivisti Antti Rautiaisen, turkulaisen vihreiden kaupungivaltuutetun Mikko Laaksosen ja heidän myötäilijöidensä pyrkimystä politisoida kustannuspäätöksiä ja ajaa omasta näkökulmastaan epämiellyttävät näkemykset mahdollisimman syvälle julkisen keskustelun marginaaliin.».

Ehkä kattavin somekeskustelu aiheesta käytiin kahdessa ketjussa kustantaja Ville Hytösen seinällä. Poistin myöhemmin omat kommenttini, mutta säästin koko keskustelun kuvakaappauksina — siihen voi tutustua täällä

«Kunnia» ja Hännikäisen poliittinen projekti

Kesäkuussa sain kirjan vihdoin luettua. Kirja oli sujuvasti kirjoitettu, kuten Hännikäisen kirjoitukset yleensä ovat. Teos ei sisältänyt originaalia ajattelua vaan oli referaatti erinäisten muiden ajattelijoiden ideoista, mutta tämä ei ole mikään puute: nykyään informaatiosta ei ole mitään pulaa, ongelma on sen jäsentely. Kirja sai minut myös pohtimaan kysymystä yksityisen ja julkisen moraalin eroista, mistä kirjoitan enemmän joskus toiste.

Kirja osoitti todeksi ennakko-oletukseni siitä, että kirja on osa Hännikäisen äärioikeistolaista poliittista projektia. Facebook-keskustelussa Hytösen seinällä Hännikäinen väitti, ettei hänen kirjallinen tuotantonsa olisi propagandan levittämistä. Kunnia-kirjalla on kuitenkin selkeä poliittinen agenda, idea on luoda «miesryhmiä» jotka verkostoituvat naisliikettä ja arvoliberaalieja vastaan, ja palauttavat konservatiivisen ja patriarkaalisen kunniakäsityksen yhteiskunnallisen aseman.

Vaikka Hännikäinen ei jaa täysin natsien aatemaailmaa, äärioikeiston katutaistelijat ovat Hännikäiselle yksi tällainen tarpeellinen miesryhmä. Hännikäisen kirjassa mainitaan myönteisenä esimerkkinä tällaisista miesjoukoista Weimarin tasavallan äärioikeistolaiset Freikorps-joukot, joiden muodostamalle perustalle natsit loivat katuarmeijansa (s. 84). Ainoa koko kirjan ajan mukana kulkeva esikuva on japanilainen äärioikeistoajattelija Yukio Mishima, joka myös organisoi tällaisia joukkoja. Kirja myös toistaa äärioikeistolaisten «maahanmuuttokriitikoiden» ajatusta siitä, että arkaaiset patriarkaaliset kulttuurit ovat ylivertaisia moderniin länsimaalaiseen verrattuna, ja syrjäyttävät jälkimmäisen mikäli «perinteiset arvot» eivät saa kunnianpalautusta (s. 165).

Yukio Mishima oli monilahjakkuus, mutta hänen kuolemansa oli koominen. Mishima marssi neljän toverinsa kanssa sotilaskasarmille, vangitsi komentajan ja julisti parvekkeelta kansallismielisen vallankumouksen alkaneeksi. Kuuntelijat vain nauroivat, minkä jälkeen Mishima teki seppukun.

Hännikäinen on seurannut idoliaan nolaamalla itsensä somessa, mikä on lähin vastine rituaaliselle itsemurhalle 2010-luvun Suomessa. Mikäli Hännikäinen jatkaa samalla linjalla ja hänestä tulee jonkinlainen älymystön Johanna Tukiainen tai Matti Nykänen, hänen marginalisoinnistaan tulee lähes mahdotonta. Tällaista kohtaloa ennustin hänelle jo kolme vuotta sitten. Selvästi jo Ilman-kirjan laukaisema prosessi todisti kirjailijalle, ettei huonoa julkisuutta ole olemassa.

Muoto ennen sisältöä

Kaavailtujen miesryhmien muoto on Hännikäiselle tärkeämpää kuin niiden toiminnan sisältö. Hännikäiselle on toisarvoista kokoontuvatko miehet joukkioiksi hakkaamaan siirtolaisia ja kommunisteiksi epäiltyjä, metsästämään vai rakentamaan pienoisrautateitä. Tämä sisällön toisarvoisuus on leimallista myös kaikelle Hännikäisen yhteistyölle natsien kanssa.

Facebookissa Hännikäinen kiisti natsien osallistuneen näyttävästi itsenäisyyspäivän marssiin, ja tivasi minulta mikä muka on hänen «yhteinen intressinsä» järjestää tapahtuma natsien kanssa. Hännikäisen venkoilu ei ollut suoraselkäistä, mutta ei myöskään suoranaista valehtelua. Hän pyrki sumuttamaan liberaaleja tukijoitaan puuttumalla epäolennaisuuksiin ja vaikenemalla olennaisuuksista. Valokuvat jotka todistivat itsenäisyyspäivän marssin järjestäjien kutsuneen Vastarintaliikkeen aktiiveita järjestysmiehiksi julkaistiin vasta maaliskuussa.

Hännikäisen tivaama «yhteinen intressi» on mahdotonta osoittaa, koska 612.fi-marssi oli täysin sisällötön tapahtuma. Sen nettisivuilla ei ollut mitään muuta tietoa kun päivämäärä ja logo. «Itsenäisyyden kunnioittaminen» on yleispätevää lätinää jota Suomessa ei oikeastaan kukaan vastusta. Hännikäisen paikalla pitämä puhe «kulttuurillisen itsenäisyyden puolesta» jätti täysin auki kuka tätä kulttuurillista itsenäisyyttä mahdollisesti uhkaa, joten se ei tarkoittanut mitään. Tämän vuoden puolella Hännikäinen liittyi yhdessä perussuomalaisten Teemu Laitisen ja Olli Immosen kanssa natsien jokavuotiseen muistokäyntiin Eugen Schaumannin haudalle. Tämäkin tapahtuma on lähes sisällötön, koska Schaumannia voi Suomessa kunnioittaa yhtälailla konservatiivi, liberaali kuin sosialistikin.

Sisällön puute ei kuitenkaan ole äärioikeistossa mitään uutta. Futuristi Marinettia kiinnosti paljon enemmän liike kuin se mihin ollaan menossa, minkä vuoksi hän päätyi mukaan perustamaan fasistipuoluetta. Saksan natsit osallistivat ihmiset projektiinsa mahtipontisten kokemuksien, ei aatteen sisällön avulla. Minua ei kiinnosta tietääkö Hännikäinen itsekään mitä haluaa. Jos hänen miesverkostonsa ovat Freikorps tai Mishiman Tatenokai, tai jos niihin osallistuu Suomen Vastarintaliike, on niistä hankkiuduttava eroon.

Seuraukset ennen syitä

Hännikäisen aatteellinen paradigma on pääosin anti-materialistinen, mikä on linjassa äärioikeistolaisuuden kanssa. Kunnia on 200-sivuinen valitusvirsi sille että feodaaliyhteiskunnan patriarkaaliset arvot ole enää hegemonisia. Syitä tähän käsitellään vain pintapuolisesti. Sivulla 13 syypää ovat kiittämättömät naiset, sivulla 18 kulttuurin rappio ja sivulla 43 median aivopesu. Sivulla 53 Hännikäinen on kuitenkin oikeassa, esittäessään syypäänä kapitalismin, teknologian ja tuotantosuhteiden kehityksen jonka myötä «moderni maailma tarvitsee enemmän hienovaraisia sosiaalisia taitoja kuin suoraviivaisia maskuliinisiä hyveitä».

Hännikäinen ymmärtää, että ritari- ja bushidō-käyttäytymiskoodeja rikottiin usein käytännössä. Sitä hän ei kuitenkaan myönnä, että niitä ei ollut koskaan tarkoituskaan noudattaa. Kyseessä oli ideologia, hallitsevan luokan itse itselleen keksimä oikeutus omille etuoikeuksilleen. Olennaista ei ollut koodien totteleminen, vaan ajatus koodista. Ajoittain koodi saattoi säännellä eliitin keskinäistä vuorovaikutusta, mutta mikään aatelisten kunniakäsitys ei ole koskaan rajoittanut sitä miten aateliset kohtelevat talonpoikia. Mikäli soturihyveet halutaan palauttaa entiseen arvoonsa, on perustettava uusi periytyvä hallitseva luokka ja vähennettävä jyrkästi ”rappeuttavaa” luokkakiertoa. Tämä on monen äärioikeiston koulukunnan päämäärä, mutta kirjassaan Hännikäinen ei pääse tähän asti.

Looginen johtopäätös «suoraviivaisten maskuliinisten hyveiden» katoamisesta kapitalismin kehityksen vuoksi olisi, että mikä tahansa Hännikäisen kaavailema miesten kunniakerho on jälkiteollisessa yhteiskunnassa surrogaattitoimintaa. Aivan yhtä tyhjää ja vieraantunutta kuin toimintaelokuvien katsominen ja toimintapelien pelaaminen. Mutta tarkoitus onkin varautua tulevaan romahdukseen. Sivuilla 54 ja 166 Hännikäinen ennustaa jälkiteollisen kapitalismin loppua. Miesverkostojen suora tarkoitus on varautua tähän romahdukseen, ja palauttaa patriarkaalinen feodaalinen järjestelmä tämän romahduksen jälkeen.

Usko kapitalismin romahdukseen yhdistää anarkisteja ja äärioikeistoa. Historialliset esimerkit osoittavat, että silloin kun kapitalismi ajautuu kriisiin, siihen hartaimmin uskovien eli liberaalien tehtäväksi jää lähinnä päättää tuleeko liberaalin kapitalismin tilalle fasistinen kapitalismi vai jonkinlainen sosialismi. Tämän vuoksi äärioikeistolle on tärkeää vakuuttaa liberaalit siitä, että se edustaa pienempää pahaa. Tämä on yksi syy siihen, että Hännikäinen pyrkii esiintymään liberaalin sanavapauden marttyyrinä.

Hännikäisen kirja on sekä mielenkiintoinen tutkielma maskuliinisuudesta (jota kirjailija luulee mieheydeksi) että äärioikeistolaista propagandaa. Suhtautumista Hännikäiseen ei kuitenkaan pidä määritellä kirjan, vaan Hännikäisen poliittisen toiminnan perusteella. Sekä Takku  että Varis-verkosto  ampuivat siis ohi kiinnittäessään huomioon kirjaan eikä kirjailijaan.

Mikäli Hännikäinen ei tekisi poliittisia projekteja Vastarintaliikkeen ja Suomen Sisun kanssa, olisi melko yhdentekevää mitä hän kirjoittaa ja kuka näitä kirjoja julkaisee. Hännikäisen painostamisen päämäärä ei ole saada häntä lopettamaan kirjoittamista, vaan saada hänet lopettamaan yhteistyö kansallissosialistien ja muun rasistisen äärioikeiston kanssa. Samalla painostus on varoitus kaikille, jotka haluavat tehdä natseista yhden legitiimin poliittisen liikkeen muiden joukossa. Siitä miksi pitää toimia näin, eikä vain tehdä natseista naurunalaisia kirjoitan seuraavassa puheenvuorossani.

Antti Rautiainen

 

]]>
0 http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/198338-kirja-arvostelu-kunnia#comments Äärioikeisto Fasismi Kansallissosialismi Timo Hännikäinen Yukio Mishima Tue, 14 Jul 2015 13:49:43 +0000 Antti Rautiainen http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/198338-kirja-arvostelu-kunnia
Miesasianatsi http://saloniemi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/197217-miesasianatsi <p>Timo Hännikäinen on natsi. On merkityksetöntä haluaako Hännikäinen olla performatiivisesti ja pelkästään&nbsp;loukkaamistarkoituksessa natsi vai pitääkö hän esimerkiksi Hitlerin talous- ja maahanmuuttopoliittisia ajatuksia harkinnan arvoisina -- jos ihminen heilaa menemään (<a href="http://www.saloniemi.net/wp-content/uploads/2015/06/hännikäinen5.jpg">1</a>,&nbsp;<a href="http://www.saloniemi.net/wp-content/uploads/2015/06/hännikäinen3.jpg">2</a>,&nbsp;<a href="http://www.saloniemi.net/wp-content/uploads/2015/06/hännikäinen_röhm.png">3</a>,&nbsp;<a href="http://www.saloniemi.net/wp-content/uploads/2015/06/hännikäinen_naistenpv_hail.png">4</a>) pitkin internettiä ei ole yleisön tehtävä arvuutella mitkä ovat hänen vaikuttimensa.&nbsp;Natsi on natsi. Natsia larppaavaa miesasiamiestäkin voidaan pitää natsina, jos hän kertoo olevansa natsi.</p><p>Suomalainen poliittinen kulttuuri on melko jännittävä. Vasta viime viikolla perussuomalainen kansanedustaja sattui vahingossa kävelemään&nbsp;<a href="http://img.yle.fi/uutiset/oulu/article8083407.ece/ALTERNATES/w960/11406255_10153389017569847_6474592065301831310_o.jpg">yhteiskuvaan</a>&nbsp;Hännikäisen, natsien ja Teemu Lahtisen kanssa. Viime vaalikaudella James Hirvisaari sai potkut ryhmästään tuotuaan yhden miehen performanssiseurue Seppo Lehdon&nbsp;<a href="http://2.bp.blogspot.com/-IpjZLhlEUv4/Ukx0J7Zm5xI/AAAAAAAAAo4/DUMLpUh8c_w/s640/Seppo+Lehto+tervehtii+roomalaiseen+tapaan+eduskunnan+lehterillä.JPG">eduskuntaan heilaamaan</a>. Heteropride-mielenosoitus päättyi samaisen Seppo Lehdon ja perussuomalaisen&nbsp;<a href="https://heteropridelol.files.wordpress.com/2013/09/natsit.jpg?w=640&amp;h=480">paikallishenkilön heilaukseen</a>, perussuomalainen Vaasan kaupunginvaltuutettu&nbsp;<a href="http://www.ts.fi/static/content/pic_5_390317_390318_1200.jpg">käyttää natsipaitaa</a>&nbsp;<a href="http://www.image.fi/image-lehti/valkoinen-vaasa">ja hengailee uusnatsien kanssa</a>, Hännikäinen ja Immonen järjestivät uusnatsien kanssa&nbsp;<a href="http://www.hs.fi/kaupunki/a1417404961438">soihtukulkueen itsenäisyyspäivänä</a>.</p><p>En keksi mitään muuta puoluetta jonka jäsenille sattuu näin kamalasti kaikenlaista: täysin sattumalta he osallistuvat&nbsp;natsien tapahtumiin, joutuvat sattumalta natsien valokuviin tai ostavat vahingossa kirpparilta natsiaiheisia paitoja. Paitsi Perussuomalaisille.</p><p>Mutta kummallisinta on, että tätä pidetään jotenkuten normaalina. Ei Timo Soinilta kukaan oikein enää viitsi edes kysyä persujen natsisympatioista ja Olli Immonen valokuvassa poseeraamassa uusnatsien kanssa sai persujen ryhmänjohtajan&nbsp;<a href="http://yle.fi/uutiset/perussuomalaisten_terho_kansanedustajan_kohukuvasta_immonen_oli_tilaisuudessa_yksityishenkilona/8084047">muistelemaan, että natsien kanssa esiinnytään vain vapaa-aikana</a>&nbsp;ja yksityishenkilönä.</p><p>On monia maita missä poliitikko ei yksinkertaisesti selviäisi poliitikkona humoristista natsitervehdyksistä, vahingossa ostetuista natsipaidoista tai yhteiskuvista natsien kanssa. Suomessa tästä tuli laimea kesäuutinen.</p><p>Mutta minkä takia Suomessa ei ketään kiinnosta perussuomalaisten poliitikkojen natsilarppaus ja yhteydet aivan oikeisiin natseihin? Saattaa olla että Suomessa käsitetään natsit pelkästään karikatyyrimaisina Korkeajännitys- natseina. Että natsit on niitä Pekka Siitoimen kaltaisia hassuja koheltavia setiä joista saa lukea korkeintaan yhden palstan uutisina sunnuntain lehdestä.</p><p>Kolmannen valtakunnan vieraat -kirja kannattaa lukea. Siitä löytää nimenomaan huomattavan paljon samaa Hännikäisen&nbsp;<em>&quot;kulttuurinatsismin&quot;</em>&nbsp;kanssa. Hitlerin ajan merkittävät natsit eivät olleet liimapäisiä vaasalaisia skinejä, vaan Hännikäisen kaltaisia antimoderneja tee-se-itse -ajattelijoita jotka kirjoittivat pitkiä esseitä rodusta, kulttuuripiireistä ja kulttuurista. Hännikäinen on huomattavasti lähempänä Hitlerin&nbsp;sotaa edeltävän ajan natseja kuin performatiivisesti eduskunnassa heilaava Seppo Lehto.</p><p>Ja toinen selitys on vasemmistoliiton ja natsismin kohtalonyhteys. Antirasismista, antinatsismista ja antifasismista on tullut ennenkaikkea osa vasemmistoliittolaista identiteettiä. Siinä missä perussuomalaiset ovat kaapanneet isänmaallisuuden määrittelyoikeuden, vasemmistoliittolaiset ovat tehneet saman äärioikeiston vastustamiselle. Kuka ei-vasemmistolainen haluaisi aktiivisesti vastustaa äärioikeistoa, jos niin tekemällä tulee samalla identifioineeksi itsensä vasemmistoliittolaiseksi?</p><p>Kauneimmin tämä natsismi/antinatsismi -performanssi tuli esiin kun Jussi Halla-aho käski kannattajiaan&nbsp;<a href="http://yle.fi/uutiset/halla-aho_ohjasi_kannattajansa_vasemmistopoliitikon_facebook-sivuille__ja_trolliarmeija_hyokkasi/7797138">spämmäämään</a>&nbsp;vasemmistopoliitikko Veronika Honkasalon seinää. Seurasi keskustelu&nbsp;joka suurimmalle osalle ihmisistä oli käsittämätön -- paitsi ihmisille jotka ymmärtävät rasismi-antirasismi -diskurssia ja sen identiteettiä luovaa voimaa.</p><p>Tämä on sääli, koska natsismi ja uusnatsit (sekä erilaiset natsiperformanssitkin) ovat yhteiskunnallista kehitystä jota moni ei halua. Ja siitä huolimatta näitä aktiivisimmin vastustamassa ovat anarkistien&nbsp;<a href="http://www.takku.net">Takku</a>,&nbsp;<a href="http://varisverkosto.net/tag/antifasismi/">Varis-verkosto</a>,&nbsp;<a href="http://www.antifa.fi">Antifasistinen komitea Safka</a>&nbsp;tai&nbsp;<a href="https://www.facebook.com/groups/114311111913455/?fref=ts">Rasmus-verkosto</a>.</p><p>Koska uusnatisen vastapooliksi on ilmoittautunut lähinnä yhtä kahjoja anti-uusnatsisia yhteenliittymiä, kukaan tervejärkinen ei halua tähän sotkuun koskea kepilläkään. Ja sitten Olli Immonen voi eksyä uusnatsien kanssa lehtikuvaan ilman että kukaan edes varsinaisesti hämmästyy tätä.</p><p>Enkä minä tiedä mitä tälle pitäisi tehdä. Toivon vaan että jostain löytyisi se politiikan toimittaja joka ottaisi Timo Soinista kunnon otteen ja kysyisi että mikä tämä natsihomma on. Mutta sellaista toimittajaa ei taida Suomesta löytyä.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Timo Hännikäinen on natsi. On merkityksetöntä haluaako Hännikäinen olla performatiivisesti ja pelkästään loukkaamistarkoituksessa natsi vai pitääkö hän esimerkiksi Hitlerin talous- ja maahanmuuttopoliittisia ajatuksia harkinnan arvoisina -- jos ihminen heilaa menemään (1234) pitkin internettiä ei ole yleisön tehtävä arvuutella mitkä ovat hänen vaikuttimensa. Natsi on natsi. Natsia larppaavaa miesasiamiestäkin voidaan pitää natsina, jos hän kertoo olevansa natsi.

Suomalainen poliittinen kulttuuri on melko jännittävä. Vasta viime viikolla perussuomalainen kansanedustaja sattui vahingossa kävelemään yhteiskuvaan Hännikäisen, natsien ja Teemu Lahtisen kanssa. Viime vaalikaudella James Hirvisaari sai potkut ryhmästään tuotuaan yhden miehen performanssiseurue Seppo Lehdon eduskuntaan heilaamaan. Heteropride-mielenosoitus päättyi samaisen Seppo Lehdon ja perussuomalaisen paikallishenkilön heilaukseen, perussuomalainen Vaasan kaupunginvaltuutettu käyttää natsipaitaa ja hengailee uusnatsien kanssa, Hännikäinen ja Immonen järjestivät uusnatsien kanssa soihtukulkueen itsenäisyyspäivänä.

En keksi mitään muuta puoluetta jonka jäsenille sattuu näin kamalasti kaikenlaista: täysin sattumalta he osallistuvat natsien tapahtumiin, joutuvat sattumalta natsien valokuviin tai ostavat vahingossa kirpparilta natsiaiheisia paitoja. Paitsi Perussuomalaisille.

Mutta kummallisinta on, että tätä pidetään jotenkuten normaalina. Ei Timo Soinilta kukaan oikein enää viitsi edes kysyä persujen natsisympatioista ja Olli Immonen valokuvassa poseeraamassa uusnatsien kanssa sai persujen ryhmänjohtajan muistelemaan, että natsien kanssa esiinnytään vain vapaa-aikana ja yksityishenkilönä.

On monia maita missä poliitikko ei yksinkertaisesti selviäisi poliitikkona humoristista natsitervehdyksistä, vahingossa ostetuista natsipaidoista tai yhteiskuvista natsien kanssa. Suomessa tästä tuli laimea kesäuutinen.

Mutta minkä takia Suomessa ei ketään kiinnosta perussuomalaisten poliitikkojen natsilarppaus ja yhteydet aivan oikeisiin natseihin? Saattaa olla että Suomessa käsitetään natsit pelkästään karikatyyrimaisina Korkeajännitys- natseina. Että natsit on niitä Pekka Siitoimen kaltaisia hassuja koheltavia setiä joista saa lukea korkeintaan yhden palstan uutisina sunnuntain lehdestä.

Kolmannen valtakunnan vieraat -kirja kannattaa lukea. Siitä löytää nimenomaan huomattavan paljon samaa Hännikäisen "kulttuurinatsismin" kanssa. Hitlerin ajan merkittävät natsit eivät olleet liimapäisiä vaasalaisia skinejä, vaan Hännikäisen kaltaisia antimoderneja tee-se-itse -ajattelijoita jotka kirjoittivat pitkiä esseitä rodusta, kulttuuripiireistä ja kulttuurista. Hännikäinen on huomattavasti lähempänä Hitlerin sotaa edeltävän ajan natseja kuin performatiivisesti eduskunnassa heilaava Seppo Lehto.

Ja toinen selitys on vasemmistoliiton ja natsismin kohtalonyhteys. Antirasismista, antinatsismista ja antifasismista on tullut ennenkaikkea osa vasemmistoliittolaista identiteettiä. Siinä missä perussuomalaiset ovat kaapanneet isänmaallisuuden määrittelyoikeuden, vasemmistoliittolaiset ovat tehneet saman äärioikeiston vastustamiselle. Kuka ei-vasemmistolainen haluaisi aktiivisesti vastustaa äärioikeistoa, jos niin tekemällä tulee samalla identifioineeksi itsensä vasemmistoliittolaiseksi?

Kauneimmin tämä natsismi/antinatsismi -performanssi tuli esiin kun Jussi Halla-aho käski kannattajiaan spämmäämään vasemmistopoliitikko Veronika Honkasalon seinää. Seurasi keskustelu joka suurimmalle osalle ihmisistä oli käsittämätön -- paitsi ihmisille jotka ymmärtävät rasismi-antirasismi -diskurssia ja sen identiteettiä luovaa voimaa.

Tämä on sääli, koska natsismi ja uusnatsit (sekä erilaiset natsiperformanssitkin) ovat yhteiskunnallista kehitystä jota moni ei halua. Ja siitä huolimatta näitä aktiivisimmin vastustamassa ovat anarkistien TakkuVaris-verkostoAntifasistinen komitea Safka tai Rasmus-verkosto.

Koska uusnatisen vastapooliksi on ilmoittautunut lähinnä yhtä kahjoja anti-uusnatsisia yhteenliittymiä, kukaan tervejärkinen ei halua tähän sotkuun koskea kepilläkään. Ja sitten Olli Immonen voi eksyä uusnatsien kanssa lehtikuvaan ilman että kukaan edes varsinaisesti hämmästyy tätä.

Enkä minä tiedä mitä tälle pitäisi tehdä. Toivon vaan että jostain löytyisi se politiikan toimittaja joka ottaisi Timo Soinista kunnon otteen ja kysyisi että mikä tämä natsihomma on. Mutta sellaista toimittajaa ei taida Suomesta löytyä.

]]>
9 http://saloniemi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/197217-miesasianatsi#comments Natsit Perussuomalaiset Timo Hännikäinen Mon, 22 Jun 2015 14:09:30 +0000 Tuomas Saloniemi http://saloniemi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/197217-miesasianatsi