Nojatuolifilosofin narinaa Sattumasta, välttämättömyydestä ja politiikasta

Järjen ääni kirkossa

Kirkon sisällä on monia ääniä, ja järjen ääni kuuluu useimmiten körttien suunnalta. Erityisesti Kotimaa-lehden päätoimittajana työskennellyttä teologi Jaakko Eleniusta  (4. elokuuta 1939 Ylihärmä – 14. kesäkuuta 2010 Helsinki) arvostan.

Turun kristillisellä opistolla järjestettiin teologina ja lehtimiehenä tunnetun Jaakko Eleniuksen elämää ja ajattelua käsittelevä seminaari lauantaina 23.3.2019. Seminaari järjestivät Herättäjä-yhdistys, Kotimaa-lehti ja Turun kristillinen opisto.

Jaakko Eleniuksen teologista ajattelua avasi piispa Eero Huovinen, joka korosti Jaakon kykyä rauhantekijänä evankelisten ja körttien välillä. ”Eiköhän kaikki selviä, kun otetaan yhdessä kunnon kännit”, Elenius oli lohkaissut.

Jaakko Elenius halusi, että papit enemmän ja systemaattisemmin pohtisivat uskon ydinkysymyksiä. Hän kirjoitti paljon myös sosiaalipolitiikasta, mutta vierasti politiikan ja uskonnon sotkemista toisiinsa. ”Arkisia asioita ei pidä jeesustelemalla hoitaa. Meillä Suomessa ei rauhanasioissa tarvita Pyhää Henkeä, kun meillä Urho Kekkonen hoitaa ne”, Huovinen kertoi Eleniuksen tokaisseen.

”Rukoile ja tee työtä”, oli Eleniuksen ohjenuora.  Saarnamiehenä hän oli toisinaan melko hurja. Erään saarnansa hän aloitti kertomalla, kuinka pojat olivat heittäneet sängyssä sammuneena ölisseen isännän päälle sian suolet. Herättyään tämä oli päättänyt ryhtyä raittiiksi ja pojat kysyivät mistäs moinen. Isäntä oli kertonut: ”Kun minä heräsin, huomasin että suolet oli valuneet sänkyyn. Mutta rukouksen voimalla ja harjanvarrella sain ne takaasin”.

Elenius tutki ahkerasti Tuomas Akvinolaista, ja hän oli syvällisesti perehtynyt etiikan ja dogmatiikan kysymyksiin. Hän toimi joitakin vuosia Pohjalaisen ja myöhemmin Kotimaan päätoimittajana. Pääkirjoituksissa kävi ilmi Eleniuksen laaja lukeneisuus sekä päättäväinen, luja ja varma ote niin uskon kuin yhteiskunnan asioihin. Hän oli täynnä rakkautta ja rohkeutta sekä ehdoton siinä näkemyksessään, että ihmisoikeudet piti toteuttaa. Itseensä hän ei koskaan suhtautunut liian vakavasti: ”Hengellinen elämäni oli kuin vanhan miehen suoli, aamulla se toimi ja illalla ei”, hän kuittasi.

Eniten palautetta hänelle tuli Israelia ja seksuaalivähemmistöjen asiaa käsittelevistä pääkirjoituksista. Hänelle oli itsestään selvää, että pelastus ei ole kiinni siitä, rakastaako samaa vai vastakkaista sukupuolta. Ihminen pelastuu yksin armosta, ei omien tekojensa kautta.

”Armon ja pelastuksen asiassa ihminen on täydellisesti riippuvainen Jumalasta, ulkopuolisesta auttajasta ja armopaloista, samalla tavalla kuin köyhän kerjäläisen henki ja elämä on koko ajan riippuvainen ulkopuolisten suopeudesta ja armeliaisuudesta”, hän kiteyttää teoksessaan Vakavin kasvoin iloisin mielin.

Hän otti rohkeasti ja suorasukaisesti kantaa myös naispappeuden puolesta. Hänen mukaansa sitä vastustivat vain huonosti koulutetut papit. Oulussa Eleniukselta oli kysytty, miten hän suhtautuisi piispana niihin pappeihin, jotka eivät suostu naispapin kanssa työskentelemään. ”Ne vierähän saunan taakse ja tapetahan”, kuului Eleniuksen vastaus.

(Kirjoitus perustuu Elenius-seminaaria käsitelleeseen juttuuni, joka julkaistiin toukokuussa 2019 Signaali-lehdessä.)

https://turunkristillinenopisto.fi/opisto/tutustu-meihin/signaali

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

10Suosittele

10 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (8 kommenttia)

Käyttäjän vmlouek kuva
Vesa-Matti Louekoski

Kyllä se juuri noin on, kuten johdannossa totesit.

Jaakko Elenius on monien muistoissa. Onneksi linjalla on jatkajia.

Käyttäjän MikaLamminp kuva
Mika Lamminpää

Körttiläisillä on katto korkealla ja seinät avaralla. Jumala on rakkaus.

Käyttäjän Pekka Toivonen kuva
Pekka Toivonen

Kovasti vaikuttaa mies olleen veistetty samasta puusta kuin populisti Isä Mitro.

Eivät suuret sanat suuta halkaise.

Käyttäjän MikaLamminp kuva
Mika Lamminpää

En tunne Isä Mitron ajattelua, mutta Elenius ei totisesti ollut mikään populisti. Elenius on analysoinut hienosti Paavo Ruotsalaisen ajattelua esseessään ”Viimeisten kiusausten teologia” (teoksessa Vakavin kasvoi iloisin mielin. Jaakko Eleniuksen kirjoituksia herännäisyydestä, 1996): ”Ristin koulussa, murhehuoneessa, jossa kaikki ihmiset suurimman osan elämäänsä ovat, väijyy kaksi kiusausta. Toinen näistä on pakeneminen uskontoon. Ihmiset ovat Paavon mukaan taipuvaisia pakenemaan kärsimyksen yrttitarhasta ’pyhiin harjoituksiin, kuka veisuulla, kuka rukouksilla ja näillä välikappaleilla tukahduttavat jumalallisen murheen’. Näitä hän kutsuu huikentelijoiksi, hempeämielisiksi, hekumallisiksi, luulohengellisiksi, tekopyhiksi. Yhteistä näille on se, että he ovat kadottaneet viheliäisyyden tunnon. He eivät enää lakkaamatta huuda avukseen Jumalaa eivätkä tarvitse joka hetki Kristusta auttajakseen.”

Käyttäjän HelenaSolin kuva
Helena Solin

Muistan erityisesti ajan "pahimman ikäisenä " koulutyttönä, jolloin Seuratuvalla sunnuntaina vastapäätä istunut Jaakko oli vaipunut syviin mietteisiinsä.
Jos joku joskus on ollut populistin vastakohta, niin siinä se istui.

Mutta kun hän alkoi puhua , hän satutti jokaista , sulatti jokaisen sydämen ja armahti jokaista .

Käyttäjän vmlouek kuva
Vesa-Matti Louekoski

Erittäin ajankohtainen viesti edelleenkin.

Käyttäjän PetriFriari kuva
Petri Friari

Elenius oli viisas mies, aito uskon uudistaja, joka käytti sanomansa perille saattamiseksi voimakkaan kuvaannollista kieltä.

Yksi puheenvuorossa parhaillaan näkyvillä oleva kirjoitus on valitettava osoitus siitä, että jotkut kaipaavat kipeästi järjen ääntä: Susanna Koivulan olisi korkea aika ottaa vaarin Jaakko Eleniuksen opetuksista.

Käyttäjän HelenaSolin kuva
Helena Solin

Kiitos tästä!
Jaakko valaisee muistonakin kaikenlaisen törkyviestinnän ja epäkristillisen tuomiopuheen pimentämän maailman.
Kiitos myös hänelle, ikuisesti.

Toimituksen poiminnat