Nojatuolifilosofin narinaa Sattumasta, välttämättömyydestä ja politiikasta

New York 11.9. - mikä on muuttunut?

Päivälleen seitsemäntoista vuotta sitten maailmaa järkytti uutinen World Trade Centerin kaksoistorneja päin tahallaan ohjatuista lentokoneista. Muistan missä olin kun se tapahtui: kotona, televisio oli auki enkä tiennyt katsovani uutislähetystä vaan luulin töllöttäväni harvinaisen kökköä katastrofielokuaa. Kyllä on halvalla tehdyn näköistä.

Mutta se olikin totta. No, totuushan harvoin näytää hyvltä. Se näytti juuri niin tyhmältä, turhalta ja mahdottomalta kuin mitä se olikin. Mitä ne luulevat tällä voittavansa?

Entä mitä siitä seurasi? No meille länsimaalaisille ei oikeastaan muuta kuin että turvatarkastukset lentokentillä ovat muodostuneet suorastaan nöyryyttäviksi kokemuksiksi niin matkustajille kuin henkilökunnallekin. Viimeksi metallinpaljastin piippasi kerta toisensa jälkeen vaikka olin tyhjentänyt lompakot, kännykät ja vyöt siihen muovivatiin joka menee läpivalaisuun. Silti se piippasi ja virkailija kysyi onko mulla taskuissa jotain. Sanoin että ei ole mutta tarkistin varmuuden vuoksi ja kaivoin sinne unohtuneen kaksieuroisen esiin. "Olen aseistautunut kolikolla", naurahdin. Lentokentän henkilökunnan huumorintajua ei oikein kannattaisi testata, mutta onneksi sillä kertaa ihmistuntemukseni ei pettänyt, ja pääsin koneeseen.

No mitä muuta siitä on seurannut? Yhdysvaltain valta-asemaa se ei järkyttänyt.  New Yorkin pörssi aukesi heti iskua seuranneena maanantaina. Pitkäaikaiset vaikutukset kansainväliseen talousjärjestelmään ja maailmankauppaan olivat minimaalisia. 

"Sitä vastoin seuraukset arabiyhteiskunnille ovat kohtalokkaat. Lännen ei tarvitse olla huolissaan kauaskantoisista seurauksista, mutta kylläkin tuon maailmankolkan, jonka nimissä islamismi esiintyy. Eivät vain pakolaiset, turvapaikanhakijat ja siirtolaiset kärsi, vaan kokonaiset kansat - ilman oikeudenmukaisuuden häivääkään - joutuvat maksamaan suunnattoman hinnan itse itsensä sijaisedustajiksi nimeämien toimista. On absurdia ajatella, että terrori voisi parantaa niiden tulevaisuudennäkymiä, joilla ne joka tapauksessa ovat huonot. Historia ei tunne yhtään esimerkkiä, että taantuvat yhteiskunnat, jotka tukehduttavat oman potentiaalinsa, olisivat pidemmän päälle kykeneviä selviämään. Radikaalien häviäjien projektina, kuten nyt Irakissa ja Afganistanissa, on löytää keinot kokonaisen sivilisaation itsemurhan organisoimiseen. Ei ole todennäköistä, että heidän onnistuisi saada kuolemankulttiinsa jotain pohjatonta yleispätevyyttä tai tehdä siitä jotain ikuista. Heidän iskunsa ovat pysyvä taustariski, kuten jokapäiväinen liikennekuolema, johon olemme jo tottuneet. Tämän uhan kanssa fossiilisista polttoaineista riippuvaisen ja jatkuvasti uusia hävittäjiä synnyttävän maailman yhteisön on nyt vain elettävä", kirjoitti  Hans Magnus Enzensberger esseessään "Kauhunkylväjät", joka julkaistiin alunperin Der Spiegel-lehdessä marraskuussa 2005.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset