Salafismi räjäyttää synnit pois
"Miksi Eurooppa pitää rakentaa täyteen Saudi-Arabian, Bahrainin ja Qatarin rahoittamia moskeijoita? Bougrab nostaa vertailukohdaksi Neuvostoliiton, joka kaikesta uhkaavuudestaan huolimatta oli köyhä maa. Hänen mukaansa Neuvostoliitto käytti koko olemassaolonsa aikana ulkomaiseen propagandaansa Kominternin ynnä muiden järjestöjen kautta vain noin 7 miljardia dollaria. Saudi-Arabian, Bahrainin ja Qatarin antama tuki salafismin levittämiseksi sen sijaan lasketaan jo sadoissa miljardeissa dollareissa", Osmo Pekonen kirjoitti artikkelissaan "Miksi ranskalainen diplomaatti on maanpaossa Suomessa?" (Kanava 2/2018)
Suomeenkin oltiin puuhaamassa suurta moskeijaa Saudi-Arabian rahoituksella. Se herätti paljon porua, eikä ihme. Moni pelkää, että Saudi-Arabian rahallinen tuki ei ole pyyteetöntä. Pelko ei ole ihan aiheeton. "Jos joku vielä on epäillyt valloitussotaa käyvän islamin imperialistista luonnetta, avatkoon hän silmänsä. Sen tavoitteena on käännyttää koko ihmissuku pakkovaltaan, jossa jokaisen on valittava joko islam tai kuolema. Eikä terrorismi ole kuin yksi menetelmä niin lasten, naisten kuin miestenkin alistamiseksi Allahille." (Jeannette Bougrab: Lettre d'exil, 2017)
En minäkään noista salafisteistä ole koskaan tykännyt. Moiset kiihkoilijat ovat pilanneet islamin, tai ainakin islamin maineen. Puhdistus on tietenkin muslimien itse tehtävä. Jeannette Bougrabin kaltaiset feministimuslimit ja Kamel Daoudin kaltaiset kirjailijat ainakin yrittävät, jopa henkensä kaupalla. Ei mikään uskonto ole arvostelun yläpuolella, mutta joidenkin ääriliikkeiden arvostelu voi vaarantaa terveytesi.
Uusimmassa Kanavassa on hyvä artikkeli Jeannette Bougrabista. Hän "ei vastusta arabien maahanmuuttoa sinänsä (onhan hän itsekin maahanmuuttajataustainen arabi) mutta hän kysyy miksi liberaali länsi 'ruokkii petoa', toisin sanoen suvaitsee radikaali-islamismia, jota pakoon moni maahanmuuttaja nimenomaan on arabimaista lähtenyt. Hän ennustaa, etteivät tulevaisuuden terroristit niinkään ole ensimmäisen polven siirtolaisia tai pakolaisia, joilla on todellinen hätä, kuin salafismin radikalisoimia Euroopan omia muslimikansalaisia." (Osmo Pekonen, Kanava 2/2018)
Uskontonsa henkistä ja eettistä perustaa vaaliva muslimi ei rupea terroristiksi. Hänen ei tarvitse, koska hän pääsee paratiisiin muutenkin, oman hurskautensa ansiosta. Terrorismin kasvualusta on huumekaupan, rikollisjengien ja vankiloiden miljöö, jossa salafistinen saarna lankeaa otolliseen maaperään. Taparikolliselle salafismi tarjoaa kiihdytyskaistan iankaikkiseen elämään: se räjäyttää synnit pois.
Otsikko melko passeli. Mitä jäi vähän uupumaan, niin sen tunnustamista, että islam on rauhan uskonto. Sen perustajakin oli blogistin kunnioittama rauhanmies, joka tapatti vain islamin puolustamiseksi.
Ilmoita asiaton viesti
Kenestä blogistista mahdat puhua?
Ilmoita asiaton viesti
Kirjoitus oli selkeä ja analyyttinen. Aivan päinvastoin kuin Jääskeläisen outo kommentti.
Ilmoita asiaton viesti
Viides käsky ei alkuperäisesti tarkoittanut sitä, että se olisi universaali, vaan että älä tapa juutalaista. Kristinuskon historia on pääasiassa tarina ihmiskunnan murheesta ja tietämättömyydestä. Vaikka kristikunnassa ei nykyään ole montakaan elävää inkvisiittoria, islamissa heitä on monia. Islamissa kohtaamme kulttuurin, joka historia
on pysähtynyt.
Ilmoita asiaton viesti
Kunhan ensin määritellään ”radikaali-islam”. Islamistit ja muslimit itse sanovat että on vain yksi islam.
Tässä täytyisi ajatella vähän nenäänsä pitemmälle. Eivät Iranissakaan radikaalit muslimit tehneet vallankumousta mutta vallan ottivat radikaalit muslimit eikä yksikään muslimi uskalla vastustaa heitä. Osa heistä ”pakenee” länsimaihin.
Islamiiin kuuluu oleellisena osana nyt esim. Solnassa esiintullut tapaus jossa muslimilautamiehet tuomitsivat ruotsalaisessa käräjäoikeudessa sharia-lain mukaan vaatien sharia-lakia Ruotsiin.
Ilmoita asiaton viesti
Tässä kommentissa oli yksi ansiokas kohta, joskin ainoa: Pitää ajatella nenäänsä pidemmälle.
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä Khomeini taisi olla aika radikaali muslimi.
Ilmoita asiaton viesti
Viittaat ilmeisesti tähän tapaukseen:
http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/20180307220079387…
Tämä nyt on Iltalehden juttu mutta on kai siinä ainakin siteeksi tottakin.
Ilmoita asiaton viesti
Tuo juttu on täysin totta. Sen löydät SVT:stä, ruotsalaisista lehdistä ym.
Paitsi että jutussa ei kerrota ihan kaikkea.
Ilmoita asiaton viesti
Maailmalla bestselleriksi nousseen Douglas Murrayn kirjan ”The Strange Death of Europe — Immigration, Identity, Islam” mukaan nuo rahahanat (ensin Saudeista) avautuivat britteihin sen kohun vaikutuksesta ja jälkeen jonka Salman Rushdielle langetettu fatwa 1989 aiheutti. Muslimien kattojärjestöjä perustettiin sitten Ranskaan, Belgiaan, jne.
Meillä kotoimpivaarassa ajatolla Khomeinilta lähtenyt tappokäsky, jota tehostettiin lupaamalla Rushdien surmaajalle 3 miljoonaa puntaa jos hän on muslimi ja 2 miljoonaa ei-muslimille, jäi likimain presidentti Koiviston tympeän tokaisun varaan: ”Onhan se sellainen, hmmm, eräänlainen mediatapaus.”
Paitsi että juttu aiheutti briteissä valtavan kohun ja nuo institutionalisoituvat rahavirrat islamin etenemisen ja vahvistumisen tukemiseen, se paljasti myös miten pelokasta brittisivistyneistö ja älymystö tosipaikan tullen oli. Vaikka Rushdie onnistuttiin poliisisuojeluksessa piilottamaan, maailmalla murhattiin kustantajia ja kirjakauppiaita. Niinpä vain harvat kirjailijat — kuten Fay Weldon — uskalsivat ottaa kantaa vahvasti sananvapauden puolesta. Tyypilliset ”tässähän on kyse vain ääri-islamismista” -kiertelyt olivat siis jo siihen aikaan kovassa käytössä.
Tämä pelko on edelleenkin yhtä aiheellinen ja olemassaoleva kuin silloin. Ja luulen, että se on tosiasiassa myös monen meikäläisen itseään älyllisesti rehellisenä ja rohkeana pitävät intellektuellin julkisen konformismin, kiertelevien ja pehmittelevien kannanottojen ja ympäripyörittelyjen takana. Julkaisijoista ja päätoimittajista puhumattakaan.
Ilmoita asiaton viesti
Sam Harris kiteyttää asian mielestäni tyhjentävästi.” Olemme sodassa islamin kanssa. Poliittisten johtajiemme välittömien ulkopoliittisten tavoitteiden mukaista ei liene avoimesti tunnustaa tätä faktaa, mutta niin asia kiistatta on. Kyse ei ole vain siitä, että olemme sodassa muuten rauhanomaisen uskonnon kanssa, jonka ääriainekset ovat ”kaapanneet”. Olemme sodassa täsmälleen sen elämäkuvan kanssa, jonka Koraani määrää kaikille muslimeille ja jota käsitellään laajemmin hadíth – kirjallisuudessa, ja joka selostaa Profeetan sanomisia ja tekoja. Tulevaisuus, jossa islam ja länsimaat eivät seiso tuhon partaalla, on tulevaisuus jossa useimmat muslimit ovat oppineet jättämään huomiotta suurimman osan kaanonistaan, kuten kristityt ovat jo oppineet tekemään. Islamin oppikappaleiden perusteella ei kuitenkaan ole mitenkään taattua, että tällainen muutos tapahtuu.”
Ilmoita asiaton viesti
Myös Murrayn kirjasta saa hyvin lohduttoman kokonaiskuvan siitä miten mitään oppimatta ja minkään muuttumatta länsimaiden poliitikot ja kulttuuriväki ovat vuosikymmenestä toiseen toistelleet samoja kliseitään, jotka eivät edes tee eroa teokratian ja demokratian välillä vaan suhtautuvat islamiin kuin se olisi uskonto uskontojen joukossa ja sen koulukunnat verrattavissa ja samanlaisia kuin eurooppalaiset ideologiset ismit.
Näissä kansalaiskeskusteluissa myös meilläkin kukkivat kaikkein tietämättömimmät käsitykset teokratiasta. Ei ymmärretä edes miten erilaatuista ”valta” siinä on — että todellakin hyvin harvoilla voi olla eniten valtaa, eikä millään demokratiassa noteeratulla ”enemmistöllä” ole siinä mitään merkitystä. Tai että islam olisi ”maallistumassa” jos ”suurin osa” muslimeista ei osoita fundamentalismista merkkiäkään — tuhannen vuoden historia kertoo että sellaista kehitystä on aina seurannut väkivaltainen kurinpalautus ja uudistumisen tukahduttaminen. Mu’taziliiteista Ali Dashtiin.
Ilmoita asiaton viesti
Milan Kundera kirjoitti tästä ”mediatapauksesta” hyvin teoksessaan Petetyt testamentit:
”Saatanallisissa säkeissä juuri romaanin taide sinänsä koettiin loukkaavana. Tuossa surullisessa jupakassa kaikkein surullisinta ei ollut Khomeinin tuomio (joka lähti kauheasta mutta johdonmukaisesta logiikasta) vaan Euroopan kyvyttömyys puolustaa ja selittää (kärsivällisesti selittää itselleen ja muille) eurooppalaisinta taidettaan, romaanin taidetta, sanalla sanoen selittää ja puolustaa omaa kulttuuriaan. ’Romaanin lapset’ pettivät taiteen, joka heidät kasvatti. Eurooppa, ’romaanin yhteiskunta’, hylkäsi itsensä.”
Ilmoita asiaton viesti
Niin ”oikeassa” kuin Kundera onkin esitellessään Romaanin taiteen nimenomaan eurooppalaisen uuden ajan individualismin emergenssinä, hänenkin itserefleksionsa pettää hänet kääntäessään vastuun takaisin eurooppalaiseen toimijaan. Kunderan pitäisi nähdä vielä selvemmin miten kovia kognitiivisia tosiasioita kulttuurit ovat. Eurooppalainen minuus tuotti romaanin, kuten se tuotti myös ”edustuksellisen” demokratian ja esimerkiksi vallan kolmijaossa ilmenevät roolit — eikä mikään näistä omaa mitään vastavuutta, resonanssia tai kaikupohjaa, islamin teokraattisessa maailmassa.
Teokratiassa vaikuttavat aivan erilaatuiset ”vallan alkiot” kuin eurooppalaisen uuden ajan hahmon- ja käsitteenmuodostuksessa. Teokratiassa valta on ”kaikkiallista” — ”Allah on suuri!” — eikä sellaista dynaamista päättelyä jonka me katsomme olemuksellisesti kuluvan ”logiikkaan” voi teokratian vallitessa esiintyä.
Lohduttavaa noteerata, että joku on lukenut Kunderaa ajatuksella.
Ilmoita asiaton viesti
Nyt en ihan tavoita mitä ajat takaa. Miten niin Kundera ”kääntää vastuun takaisin eurooppalaiseen toimijaan”? Khomeini on vastuussa fatwasta (tosin nyttemmin se on onneksi kumottu ja Khomeini kuollut ja kuopattu. Rushdie sen sijaan elää ja kirjoittaa, ja hänen parhaille teoksilleen voi povata ikuista elämää). Rushdiella on kirjailijan vastuu, se on: kirjoittaa niin hyvin kuin osaa ja uskaltaa. Ja sen hän on totisesti tehnyt. Ikävä kyllä hänelle sitten julistettiin tappotuomio lukematta kirjaa. Mutta onhan täällä Suomessakin eräs kansanedustaja joka tuomitsee kirjan nähtyään sen kannen. Semmoisia ne fundamentalistit tuppaa olemaan. Luoja varjelkoon meitä siitä, että ne pääsevät valtaan, jälki on kamalaa.
Ilmoita asiaton viesti
””en ihan tavoita mitä ajat takaa””
Juu, se ei ole vain maantieteellisesti, vaan vuosituhantisesti pitkä juttu.
Niin oivaltavasti kuin Kundera eurooppalaisen romaanin uuden ajan historiaamme upottaakin, ne raamit ovat vielä paljon isommat ja konstitutiivisemmat kuin mitä hän näkee ja ymmärtää. Emme voi viedä eurooppalaisuuttamme itsemme ulkopuolelle.
Minulla ei valitettavasti taida olla sellaista kirjoitusta, jossa käsiteltäisiin pelkästään romaanimuotoa. Esimerkiksi tuossa jutussani oli jotain:
””Romaanimuoto nousi eurooppalaisella uudella ajalla lisääntyvän individualismin kylkiäisenä. Se jatkoi kronikoiden, säerunouden ja näyttämötaiteen perinnettä, ja aivotapahtumana se keskittyi riisumaan niin sanotun ”kartesiolaisen teatterin” esirippuja. Romaanihenkilöt ovat individualistisen minän sisäisiä identiteettejä, jotka periaatteessa kukin ottavat kannettavakseen yhden ominaisuuden. Romaanimuoto sisäistää tässä draamalle ominaisia toimintatapoja.
Romaani on lukijan mielensisäinen näyttämö, jota hän varsin omaehtoisesti ottaa vastaan. Lukijan autonomisuus toteutuu korkeassa potenssissa. Hän ikään kuin ”täydentää välineen omalla osallistumisellaan”. Romaani on macluhanilaisittain ”kuuma” väline. Eurooppalaisen uuden ajan individi ei enää pelkästään ”näe kuulemaansa”, vaan samaistuu moniin näkijöihin ja kokijoihin. Tämä on taas yksi muistutus siitä miten lukutaidon kognitio on individualismin ehto ja miten vasta individualismin maailmassa yksilön on mahdollista kokea empatiaa erilaisia ihmisiä kohtaan.
Hyvin ryhmäsidonnaisissa yhteisöissä yksilöllistä eriytymistä saati aikuista autonomiaa ei esiinny. Sosiaalisesti sitovat ”kulttuurit”, joissa ajattelu on tunnustuksellista ja ryhmäpaineet kunnian- ja häpeäntuntoineen sanelevat yksilön käyttäytymistä, edustavat kognitiivisesti erilaista ”ihmisyyttä” kuin eurooppalaisen uuden ajan individualismi. Mussuhumanismi, joka kuvittelee että ”kaikki ihmiset ovat samanarvoisia”, on yleiskäsitteellisiin käsitetodellisuuksiinsa eksyneiden eläytymiskyvyttömien idioottien, anteeksi idealistien, verbaaliopillisten ideologien, semanttista mekaniikkaa. ””
http://alkonkassalla.blogspot.fi/2015/03/mcluhanis…
Ilmoita asiaton viesti
Oletkohan lukenut tuota Kunderan kirjaa? Ainakin puhut ihan sen vierestä. Eikä kommenttisi liity tähän blogiinikaan.
Ilmoita asiaton viesti
Juu, antaa olla.
Ilmoita asiaton viesti
Okei, et siis ole lukenut. Jotenkin sen kommenteistasi arvasikin. Eihän Rushdielle kuolemantuomion julistanut Khomeinikaan Saatanallisia säkeitä lukenut, eikä Laura Huhtasaari nähnyt kirjasta Pimppini on valloillaan kuin kannen kun jo tuomion pasuuna soi.
Ilmoita asiaton viesti
Kaikki kunnioitukseni sinulle Kunderan lukijana, hän on mielestäni aivan oikeilla jäljillä ”Romaanin taiteessa” — johon itse viittasin — mutta todellakin: arvioidessamme sitä mikä on mahdollista siirtää suurten kulttuurien rajojen yli hän on myös sitaattisi perusteella ylioptimistinen.
Tämä kuva jota olen itse yrittänyt maalailla, ei todellakaan ole senkaltainen kuva, jota käytetään silloin kun ideologisen tunnustuksellisuuden vallassa etsitään haukansilmät leimuten ”juuri tuota sanaa joka hänet kavaltaa” tai todistusta sen pohjalta ”että tuossa kuvassa hän on samassa seurassa kuin…”. — Tämä kuva on eräänlainen historiallinen röntgenkuva, joka on otettava lähtökohtaisena — aivan kuten on otettava sosiologia lähtökohtaisena tiedonalana jos aiotaan kulttuurien välisiä kognitiivisia eroja tavoitella.
Mitä blogisi aiheeseen tulee, luultavasti Murrayn kirja on laajempi johdatus siihen aiheeseen kuin Kundera. Samuli Pahalahti käsittelee samaa teemaa yhdeltä suunnalta omassa blogissaan, johon juuri äsken kirjoitin kommentteja.
PS. Muistelin että olen joskus kirjoittanut kulttuurien kohtaamattomuudesta osin kirjallisuuden pohjalta ja viitaten Kunderaan:
http://kuinkakarlmarxtavataan.puheenvuoro.uusisuom…
Ei tarvitse tietenkään lukea, jos on ennalta se olo ettei tarvitse.
Ilmoita asiaton viesti
Joo, olen lukenut Romaanin taiteen. Lainaukseni oli kuitenkin kirjasta Petetyt testamentit. Kumpikaan ei liittynyt blogini aiheeseen, tämä on sivupolku jota nyt tallaamme.
Ilmoita asiaton viesti
Kylläpä se liittyy, itse asiassa blogisi aihe on sivupolku eurooppalaisen uuden ajan valtatiellä. Vastaamme ei tule kuvailemasi kaltainen islam, jossa salafismi on yksi omia tiedollisia ismejämme vastaava oppihaara.
Mutta kuten sanoin, antaa olla.
Ilmoita asiaton viesti
En ole kuvaillut islamia lainkaan, ainoastaan kertonut, miten islamia sisältäpäin tuntevat ihmiset ovat asian kokeneet ja vainotuiksi joutuneet.
Kunderan esseessä oli muuten hienoa sekin miten se toi esiin kritiikin merkityksen. Hän oli huolissaan siitä että kaiken maailman kohujutut peittävät kirjallisuuden alleen. Skandaali kulki kirjan edellä eikä ketään kiinnostanut enää itse kirja. Se on sääli, sillä jos sen olisi lukenut, ei olisi tullut mieleenkään kuolemantuomion langettaminen tekijälle.
Ilmoita asiaton viesti
Jos rehellisiä ollaan – ja ollaanhan me, ainakin silloin tällöin – niin Pahalahden kirjoitus oli ihan höpöjuttu. Ei millään pahalla.
Ilmoita asiaton viesti
Nyt luin tuon blogikirjoituksesikin. Siinä ja sen kommenttiosastolla pisti silmään sellainen 1970-lukulainen ajattelu, että kaikki mikä myy on roskaa. No, onhan toki ”vaikeita” modernistilyyrikoita jotka eivät kovin usein myyntilistoilla keiku, mutta on toki myös korkeatasoisia taideteoksia, jotka ovat myös myyntimenestyksiä, kuten Sofi Oksasen Puhdistus, Väinö Linnan Tuntematon sotilas, Mika Waltarin Sinuhe, egyptiläinen – puhumattakaan sellaisista klassikoista kuin Kalevala, Seitsemän veljestä ja Vänrikki Stoolin tarinat, joita on pelkästään Suomessa myyty yli miljoona kappaletta.
Ilmoita asiaton viesti
Eihän noissa mainitsemissasi teoksissa ole — jos ne sijoitetaan pintamuotivuosikymmenten sijaan sellaisiin eurooppalaisen uuden ajan kirjallisuuskategorisiin kantimiin joita esimerkiksi Kundera tavoittelee — ole mitään kirjallisia ansioita — päinvastoin, menestyksen syyt ovat ehkä Waltaria lukuunottamatta hyvinkin ulkokirjallisia.
Ja Kalevalan, Seitsemän veljeksen ja Vänrikki Stoolin myyntiluvut ovat lähinnä seurausta siitä että ko, teoksia on käytetty koulukirjoina.
Ilmoita asiaton viesti
No, Kalevala on toki käännetty yli kuudellekymmenelle kielelle, ja tuskin se muualla on koulukirja ollut. Kaikki mainitsemani teokset ovat ansiokasta kirjallisuutta, eivätkä häviä Kunderalle missään suhteessa. Itse asiassa Kundera tuntuu romaanikirjailijana päivän vanhalta, jos ymmärrät mitä tarkoitan.
Ilmoita asiaton viesti
Islamilaista maailmaa hallitsee hyvin pieni ryhmä, ne joilla on fyrkkaa. Erilaiset fundis saarnaajat ovat rock staraan verrattivassa idoleja monille.
Ilmoita asiaton viesti
Islam on vain yksi monista keskenään yhteismitattomista uskomusjärjestelmistä.
Ilmoita asiaton viesti