Nojatuolifilosofin narinaa Sattumasta, välttämättömyydestä ja politiikasta

Sadan vuoden takainen edistys

"Historiallinen kehitys on tosi hidasta.

               Joskus kestää vuosisadan

päästä viisikymmentä vuotta taaksepäin."

(Paavo Haavikko, Runoja matkalta salmen ylitse, 1973)

On ehkä hieman yllättävää, että sata vuotta sitten Neuvostoliitossa harjoitettiin maailman edistyksellisintä feminististä politiikkaa. Kiitos kuuluu lähinnä Aleksandra Kollontaille. Kollontai valittiin bolševikkien keskuskomiteaan elokuussa 1917,  ja hänestä tuli sosiaalisen hyvinvoinnin ministeri. Pari vuotta myöhemmin hän perusti Ženodtelin, "naisten osaston", joka taisteli lukutaidottomuutta vastaan ja koulutti naisia. Kollontaista tuli kommunistisen puolueen sisäinen kriitikko, ja hän muodosti vasemmistolaisen ryhmän nimeltä "Työläisten oppositio". Lenin kuitenkin hajotti ryhmän, ja Kollontai jäi poliittisesti tuuliajolle.

Kun Stalin sai vallan, hän nimitti Kollontain kauppa- ja diplomaattiedustajaksi. Hän oli myös mukana Neuvostoliiton lähettämässä edustajistossa YK:n perustamisessa. Ulkomailla hänellä ei ollut vaikutusvaltaa Neuvostoliiton sisäisiin asioihin. Ulkomaantyönsä ansiosta hän kuitenkin säilyi yhtenä harvoista vanhoista bolševikkijohtajista hengissä Stalinin teloituksista.

Abortti ja homoseksuaalisuus sallittiin Neuvostoliitossa 50 vuotta ennen kuin länsimaissa. Ikävä kyllä Stalin teki tästäkin lopun, ja Putinin aikana on menty vain huonompaan suuntaan - homopropagandalait eivät ole tästä ajasta ja maailmasta. Neuvostoliiton/Venäjän tapauksessa kehityslinjat ovat aika selkeät: bolševikit olivat vapaamielisiä, Stalinin aikana mentiin takapakkia, Neuvostoliiton hajottua näytti hetken aikaa lupaavalta mutta Putinin tultua valtaan alkoi taantumus. Suhtautuminen homoseksuaaleihin on mielenkiintoinen indikaattori. Suomessa homoseksuaalisuus lakkasi olemasta rikos 1970, siis noin 50 vuotta Neuvostoliittoa jäljessä. Sairausluokituksesta se poistettiin 1981. Ja tänä vuonna tuli voimaan tasa-arvoinen avioliittolaki. Sata vuotta siihen meni että Suomi meni tässä asiassa ohi Neuvostoliitosta. Ohittamista toki helpotti se että naapurilla ei ole enää Putinin valtaannousun jälkeen ollut kuin peruutusvaihde käytössä. Onhan niitä takapajuloita muuallakin kuin itärajan takana, esimerkiksi islamilainen maailma ei voi tässäkään asiassa paljon henkseleitään paukutella, mutta kyllä meillä suomalaisilla ja muillakin länsieurooppalaisilla ovat nämä ihmisoikeusasiat aika hyvällä tolalla. 

 

    Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

    1Suosittele

    Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

    NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

    Käyttäjän AnteroSmki kuva
    Antero Säämäki

    Suomessa on ihmisoikeuksissa parantamista.
    Monissa medioissa on ollut esillä sukupuolivähemmistöjen oikeus vanhemmuuteen.
    Vapaaehtoista lapsettomuutta eikä tarvetta steriloimislain muuttamiseen ei ole huomioitu paljoa julkisuudessa.

    Nyt on käynnissä kansalaisaloite "Steriloimislain ikäraja pohjoismaiseksi eli 25 vuotta ja lapsiluvuksi kaksi lasta."
    https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/2401
    Lakimuutos hyödyttäisi lapsettomien lisäksi alle kolmen lapsen vanhempia.
    Aloite helpottaisi myös terveyssyitä.
    Helpompi steriloimisen saaminen kotimaisessa terveydenhoidossa vähentäisi ei-toivottuja raskauksia, abortteja ja huostaanottoja.

    Ihmisoikeusjärjestöt ja puolueet kertovat translaista ja pride-kulkueista, mutta eivät ota kantaa steriloimisoikeuden lisäämiseen.
    Eli itsemääräämisoikeus ei ole niille tärkeää siinä asiassa.

    Vihreä Liitto on hyväksynyt ohjelmaansa steriloimisen ikärajaksi 25 vuotta.
    Nyt se on hiljaa kansalaisaloitteesta.
    Kansalaisaloite oikeudesta sterilointiin ei ole saanut julkisuutta mediassa ja myös kansanedustajat ja puolueet vaikenevat asiasta.

    Vihreät ja muut, nyt on vielä kuukausi aikaa kannattaa kansalaisaloitetta.

    Toimituksen poiminnat

    Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset