Nojatuolifilosofin narinaa Sattumasta, välttämättömyydestä ja politiikasta

Inhimilliset tuulet alkoivat puhaltaa

Nykytaidekin voi tutkia ja tehdä näkyväksi uskonnollista aihepiiriä, vaikka vielä 30 vuotta sitten kuviteltiin historian loppuneen ja Jumalan kuolleen. Turkulaisen tanssiteatteri Erin teokset Passio ja Valoon on puu juurtunut ovat minulle olleet voimakkaita ja puhuttelevia kokemuksia. Edellinen kertoi Jeesuksen kärsimyshistoriasta, jälkimmäinen punaiseksi pyhimykseksi kutsutun Simone Weilin elämästä ja ajattelusta, jossa kiehtovalla tavalla yhdistyvät kristinuskon ja sosialismin ihanteet.

Uusimmassa Lilja-lehdessä (2/2017) on haastateltu Erin tanssijaa ja koreografia Tiina Lindforsia, joka on toiminut homoseksuaalien ihmisoikeuksien puolesta 17-vuotiaasta lähtien. Lindfors erosi kirkosta mentyään 1980-luvulla töihin Setaan, mutta liittyi myöhemmin takaisin. "Kari Mäkisen ja Irja Askolan myötä inhimilliset tuulet alkoivat puhaltaa", Lindfors sanoo Liljan haastattelussa.

Kumma kyllä juuri Mäkinen ja Askola ovat saaneet sosiaalisessa mediassa osakseen kritiikkiä, jonka ankaruuudelle vetää vertoja vain sen irrationaalisuus. Niin esikuvallisia hahmoja kuin he ovatkin, ei muutos ole ollut kiinni vain heistä. Yhä useampi lukee esimerkiksi Paavalista humaania ja humanistista viestiä. Ei ihme että moni aiemmin kirkonvastainen ja jopa uskonnonvastainen on alkanut kunnioittaa kirkkoa ja paljoa siitä mitä kirkko nykyään edustaa. Yksi tällainen on suomenruotsalainen kirjailija Christer Kihlman.

"On hämmästyttävää etteivät valtakristityt huomaa että Paavalin vakavimmat varoitukset ja moitteet on kohdistettu heille ja koskevat ensi kädessä juuri heitä, heidän epäoikeudenmukaista tapaansa tuomita toisia, heidän omahyväisyyttään, heidän nöyryyden ja rehellisyyden puutettaan, heidän pöyhkeyttään. Uskonnollisilta fundamentalisteilta puuttuu jalomielisyys ja inhimillinen suurpiirteisyys, riippumatta siitä, onko kysymys kristityistä, muslimeista tai juutalaisista, mikä on surullista, murheellista ja syvästi valitettavaa", Christer Kihlman kirjoittaa painokkaassa teatterimonologissaan Vastaus on ei (suom. Pentti Saaritsa, 2000).

Saa nähdä miten kirkko suhtautuu tasa-arvoiseen avioliittolakiin, joka tulee keskiviikkona voimaan. Säilyykö nykytila, ruvetaanko samaa sukupuolta olevia vihkimään kirkossa vai luopuuko kirkko vihkioikeudesta? Mikään vaihtoehdoista ei ole ongelmaton teologisesti, inhimillisesti, yhteiskunnallisesti eikä ekumeenisesti. Kirkko ei voi kuitenkaan jatkaa kuin mitään ei olisi tapahtunut.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän ilarikiema kuva
Ilari Kiema

Vaikka en tätä aihealuetta ja jo yhteen sekä toiseen turhaan kertaan eduskunnassa käsiteltyä asiaa yleisesti halua kommentoida, voidaan todeta että

Christer Kihlmannin valjastaminen samansukupuolisen avioliiton taakse asianomaiselta kysymättä on kyseenalaista. Esim. teos Kaikki minun lapseni ei varsinaisesti tue käsitystä, että kirjailija olisi pitänyt avioliittoa homoille keskeisenä saati ainoana yhteiskunnallisena tavoitteena.

Judith Butler on kirjoittanut, että instituutioon oikeutettujen ihmisten piirin laajentaminen luo vähemmistön sisälle uuden jakolinjan instituutioon/ avioliittoon kelvollisten ja halukkaiden ja toisaalta kelvottomien ja haluttomien välille. Juuri näinhän täällä nyt tapahtuu ja tätähän piispa Irja Askola esittää.

Samansukupuolinen avioliitto ei anna mitään niille niille homo-, lesbo-, bi- tai transihmisille, jotka haluavat kohtuullisessa ajassa vähintään 500+ saman- tai muunsukupuolista seksikumppania, koska se kuuluu asiaan ja vähemmistön omaan kulttuuriin. Päinvastoin, heidän asemansa, mahdollisuutensa ja sosiaalinen arvostuksensa heikkenevät entisestään.

Käyttäjän MikaLamminp kuva
Mika Lamminpää

En minä valjasta Kihlmania tasa-arvoisen avioliiton taakse. Lainaan sanasta sanaan sitä kohtaa hänen monologissaan, joka hyvin selkeäsanaisesti tuomitsee Raamattua keppihevosena käyttävien fundamentalistien tekopyhyyden.

Mikään Kihlmanin teoksista ei ota homoliittoihin kantaa enkä mitään sellaista ole väittänytkään. Toisin kuin fariseukset, en todistele minkään kirjan sanoilla sellaista, mitä siellä ei sanota.

Heterokulttuuriin useat seksikumppanit kuuluvat aivan samalla tavalla kuin homokulttuuriinkin, mutta tätä asiaa puheenvuoroni ei käsittele.

Käyttäjän DanielMalinen kuva
Daniel Malinen

Vaikka luulisi että fundaamentalismi olisi kristinuskossa äärimmäistä konservatismiä ja raamatun tiukkaa tulkintaa, lukevat usein fundamentalistit raamattuaan valikoiden ja sokeasti pääasiassa vahvistaaksein vai omia jo muuten jyrkkiä mielipiteitään. Vamhastaan kristinusko kuitenkin kutsuu fundamentalisteja tekopyhiksi, joten kun fundamentalisti näkee toisen silmässä roskan eiväthe näe tukkia omassa silmässään eli eivät kykene näkemään oman aatteensa fundamentalismiin kohdistavaa kritiikkiä. Paha kirja muutoinkin tuo raamattu, sillä sen sanat ovat niin vähäpuheiset että antaa reilusti tulkitsemisen varaan suuntaan kuin toiseenkin kertomatta kuitenkaan itse mikä on sen oikea tulkinta. Näin jokaiselle jää norsun mentävä aukko tulkita raamattua täysin oman mielensä mukaan. Mutta jotta kommenttini saa liitettyä vielä alkuperäiseen aiheeseen, niin täytyneen sanoa että koska uskonnot ovat yksi kulttuurin, tradition ja aatteen ilmenemisen muoto, on se vapaasti tulkittavissa myös muilla kulttuurin saroilla kuten maalaustaisteessa, kirjallisuudessa, musiikkina tai vaikka tanssina. Itse kuitenkin tykkään kutsua uskontoja poularisoiduksi metafysiikaksi. Vaan mihin vie tie, tiedä kukaan sitä ei lie.

Käyttäjän MikaLamminp kuva
Mika Lamminpää

Joo, fundamentalismin paradoksi on siinä että fundamentalistit väittävät noudattavansa Raamattua kirjaimellisesti, mutta eivät todellisuudessa näin kuitenkaan tee. Kaikkihan sitä valikoiden lukevat ja poimivat sieltä sen mikä itselle parhaiten sopii. Minusta on todella vastenmielistä, että jollekulle ne rusinat ovat niitä yksittäisiä lauseita, jotka voidaan tulkita oikeutukseksi syrjiä muita ihmisiä. On kuitenkin päivänselvää, ettei Paavalin juju ole seksuaalikielteisyydessä tai naisvihamielisyydessä, vaikka sellaisesta häntä on yritetty syyllistää. Paavalin sanoma on, että pitää olla suopea ja ylevämielinen, eikä kyllästymiseen saakka käräjöidä toisten kanssa ja huutaa poliisia apuun yhtä mittaa.

Käyttäjän DanielMalinen kuva
Daniel Malinen

En ole itse kovin kummoinen koineenkreikan osaaja mutta sen verran olen masoreettisia tekstejä vilkaissut ja sanakirjaa käyttänyt että olen nykyisin tullut siihen käsitykseen siitä ettei tämä Paavalin suinkaan kirjeistä naisia vaikenemaan ja pysymään miehille kuuliaisina vaan sen sijaan puhuukin että naisten on parempi pysyä hiljaa kuin pöyhkeillä äänekkäästi miesten yli. Näin se myös sopisi paremmin Paavalin muuhun opetuksiin, historian kontekstiin ja asiayhteyteen. En kuitenkaan ole mikään alan asiantuntija, mutta vilkaisut noihin alkuteksteihin ovat minunosaltani nakertaneet suomen kielisten käännösten uskottavuutta.

Totta kuitenkin puhut että lauseiden ja jakeiden napsiminen raamatusta omien mielipiteiden vahvistamiseen on kuin antaisi pirun lukea Raamattua. Toiseksi Paavalin suhde niinsanottuun homoseksuaalisuuteenkaan ei ole lopulta sen kielteisempi kokonaisuutta tarkestellessa kuin Rooman imperiumissa muutoinkaan. Lyhyet huomautukset koskevat ainostataan alistuvassa asemassa olemista joka oli tuolloin muutoinkin paheksuttavaa ajan kulttuurissa vaikka se suhtautui miesten väliseen seksiin muutoin suopeasti. Nykyään seksin tarkoitus kuitenkin lienee yhä harvemmin näin länsimaissa kuitenkaan alistaa vastapuoli. Harmi vain että että sieltä pilkotaan näitä jakeita, ja tulkitaan omien mielipiteiden vahvisteeksi. Enemmän arvostaisin itse tarkempaa syventymistä kohtiin ja yhteyksiin. Kysessä on kuitenkin historiallinen teksti jolla on kontekstinsa ja aatteen sisäiset opit jotka ovat kaiku antiikin aikaisesta puheenvaihdosta (olen vakuuttanut itseni että meillä on tallessa vain pieni murto osa Paavalin kirjeenvaihdosta, puhumattakaan muiden apostolisten johtajien kireistä).

Mutta nyt taidetaan karata kauaksi alkuperäisestä aiheesta. Itse vain olen tällein harrastelijamaisesti tutkinut kuitenkin noita asioita huomattuani kuinka nykypäivinä kaikkea nippelinappeli tietämystä raamatuntuntemusta myöten tarvitaan yleisessä keskustelussa. Vaikeinta on kuitenkin pitää itsensä kartalla sillä uutta syntyyja löydetään kokoajan, ihmisen osa on siinä vain vastaanottaa, luoda ja lähettää informaatiota. Tieto on valttia sitä sanotaan, ja oppia ikä kaikki. Mutta onpa minulta kysytty, mihin sitä kaikkea tietoa tänäpäivänä tarvitsee...

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset