Nojatuolifilosofin narinaa Sattumasta, välttämättömyydestä ja politiikasta

Tehtävämme on pitää syrjittyjen puolta

"Jos joku kysyy ja sitä syvästi harkitsen, olen valmis vihkimiseen. Yhteiskunta on ollut avioliittoasiassa kristillisempi kuin kirkko, ja tehtävämme on pitää niiden puolta, jotka ovat tulleet syrjityiksi", Paavalin seurakunnan kirkkoherra Kari Kanala sanoi Helsingin Sanomien haastattelussa  tiistaina 31.1.2017. Kanala ajattelee, että kirkon on syytä siirtyä nykyaikaan. "Siksi näen tarpeellisena, että nyt on ihmisiä, jotka ovat valmiita vihkimään ja siunaamaan samaa sukupuolta olevia pareja."

Kari Kanalan ajattelu on mielestäni reformaation johdonmukaista toteutusta. Ei uskonpuhdistus suinkaan pysähtynyt Lutherin työhön, se alkoi siitä. Lutherin aikana luterilaisuuteen kuului vielä kiinteänä osana juutalaisvastaisuus, eikä kukaan enää ajattele, että on huono asia että kirkko on sittemmin siitä luopunut. Mehän hyvn muistamme, miten Hitler käytti keppihevosenaan sitä, että Lutherkin oli juutalaisvastainen. Mikään muu tosin ei miehen opeista tälle veitikalle kelvannutkaan.

Valitettavasti yhä on konservatiiveja, jotka mätkivät homoja Raamatulla päähän, ja väittävät sen olevan kristillisyyttä. Ei se ole. He käyttävät Raamattua aseena mutta eivät osaa lukea Raamattuaan. "Sillä Raamattuhan ei ensisijaisesti käsittele yksityiskohtia, marginaalisia asioita kuten sukupuolisen käyttäytymisen eri muodot. Raamattu käsittelee oleellista, meidän suhdettamme toisiimme ja Jumalaan, elämää ja kuolemaa, mutta enemmän elämää", kuten Christer Kihlman kirjoittaa mainiossa monologissaan Vastaus on ei! (teoksessa Epätoivon toivo, 2000).

Olisi hieno asia näin reformaation juhlavuonna, että evankelis-luterilainen kirkko ottaisi reilusti sen askeleen, jonka kanssa se on turhan kauan empinyt. Monissa muissa asioissahan se on ollut humanismin lipunkantaja, esimerkiksi suhtautumisessaan pakolaisiin. En usko sen johtavan kirkon hajoamiseen. Ne piirit, jotka antavat kirkonkirouksen omista ahtaista, säikyistä malleistaan poikkeaville, ovat kuitenkin oikeasti kovin pienet. Ihmeen äänekkät kyllä. Ja jos luterilaisuus ei heille kelpaa, niin onhan ortodoksit ja katoliset niitä varten, joille naispappeuskin on vielä tänä päivänä liian radikaali ajatus. Mutta pakottaa ei saa.  "On parempi, että sellaiset papit ovat vihkimässä ja siunaamassa, jotka kokevat sen oikeaksi. Jos se olisi kaikille pakotettava toimi, se kääntyisi itseään vastaan", Kanala sanoi Helsingin Sanomissa. Sekin oli viisaasti sanottu.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Käyttäjän vilenin kuva
Aimo Remes

Raamatussamme ei kirjoiteta missäänkohtaa avioliittoonvihkimisestä, lastenkastamisesta, eikä ruumiiden siunaamisesta.

Käyttäjän Setarkos kuva
Sakari Vainikka

"Raamatussamme ei kirjoiteta missään kohtaa avioliittoon vihkimisestä, lasten kastamisesta, eikä ruumiiden siunaamisesta."
Ei se nyt ihan noinkaan mene. Puuttumatta tähän ruumiin siunaamiskysymykseen on todettava, että ainakin omassa kirkkoraamatussani avioliitto mainitaan kahdeksassa kohdassa alkean 3. Mooseksen kirjan 21. luvun 4. jakeesta. Jeesus puhuu avioliitosta Matteuksen evankeliumissa kolme kertaa. Vihkikaavat ovat tietysti aikojen kuluessa muuttuneet, mutta itse asia ei: Raamatussa avioliitto on miehen ja naisen välinen liitto. Lapsikastekin mainitaan yhdessä kohdassa (1.Kor. 1:16). Siinä Paavali muistelee kastaneensa kokonaisen perhekunnan, johon oletettavasti on kuulunut lapsiakin.

Käyttäjän vilenin kuva
Aimo Remes

Raamatussamme ei kirjoiteta missäänkohtaa avioliittoonvihkimisestä, lastenkastamisesta, eikä ruumiiden siunaamisesta.

Käyttäjän MikaLamminp kuva
Mika Lamminpää

Eipä niin. Siksi Raamattuun vetoaminen ei oikein homovastaisuuden keppihevosesta käykään.

Käyttäjän puppek kuva
Tuomas Karhunen
Käyttäjän HenrikVlimki kuva
Henrik Välimäki

Niin, miksipä ei. Mutta sitä eduskunnassakin esillä ollutta koirajuttua vähän vielä harkitsen.

Toimituksen poiminnat