Nojatuolifilosofin narinaa Sattumasta, välttämättömyydestä ja politiikasta

Miksi uhanalaista eläintä pitää metsästää?

Varsinais-Suomeen on sitten myönnetty kaksi sudenkaatolupaa. Toivottavasti tällä kertaa ei kaadeta kahta alfayksilöä. Luonnonvarakeskuksen mukaan viime talvena metsästetyistä susista jopa 20 saattoi olla laumansa johtajasusia. Myös Varsinais-Suomessa alfoja kaatui kaksi. Metsästyksessä kaatuneiden alfojen määrä herätti spekulaatiot siitä, oliko niiden poistaminen tarkoituksellista, jotta lauma hajoaisi ja jättäisi alueen.

Liipaisinsormen tarkkuutta sopii hiukan epäillä, onhan Länsi-Savossa eräskin epäilty susilauma osoittautunut metsäkaurislaumaksi. No, nelijalkaisia nekin ovat ja nisäkkäitä, ja kutakuinkin yhtä vaarallisisia ihmisille. Ehkä vaarallisempiakin, ainakin autoilijoille.

Minun järkeeni ei oikein tahdo mahtua, miksi uhanalaista eläintä pitää metsästää. Suomessa on noin 200-250 sutta, ja aivan hyvin niitä voisi olla kaksinkertainen määrä. Pysyisivät terveempinäkin kun geeniperimä olisi vähän laajemmalla pohjalla.

Heta Lähdesmäki on kirjoittanut kiehtovan esseen sudesta yhteiskunnallisena eläimenä (teoksessa Eläimet yhteiskunnassa, toim. Elisa Aaltola & Sami Keto, 2015). Suden asema yhteiskunnassa on muuttunut viimeisen sadan vuoden aikana huomattavasti: entinen vahinkoeläin on nyt suojeltu, ja siitä on tullut hyvin poliittinen ja yhteiskunnallinen eläin. Susista puhutaan, susia sivutaan lainsäädännössä ja hallinnollisissa aineistoissa, susia tutkitaan, suojellaan ja kaadetaan. Sudet eivät ole ainoastaan yhteiskunnallisen toiminnan kohteita, vaan ne vaikuttavat itsekin yhteiskunnallisiin käytänteisiin. Suden yhteiskunnallista asemaa pohtiessaan Lähdesmäki on huomannut hyödylliseksi käyttää tieteentutkija Donna Harawayn käsitettä luontokulttuuri. Luontokulttuurista puhutaan, kun puhutaan ilmiöistä, joissa kulttuurisiksi ja luonnollisiksi katsotut asiat ja oliot sekoittuvat. Vaikka sudet mielletään villieläiminä luontoon kuuluviksi, ne ovat myös osa inhimillistä kulttuuria ja suomalaista yhteiskuntaa. 

Suden yhteiskunnallinen asema on nyky-Suomessa epämääräinen. Ennen kuin susia alettiin suojella 1970-luvun alussa, suden asema oli yksiselitteinen: se oli vahinkoeläin, ja sellaisen sai tappaa. Nykyisen Suomen alueella asuneita ihmisiä on itse asiassa keskiajalta lähtien suorastaan velvoitettu metsästämään susia, ja tappamiseen on kannustettu myös maksamalla tapporahaa susista uuden ajan alusta aina vuoteen 1975 asti. 

Syynä susien kehnoon yhteiskunnalliseen asemaan voi ajatella olleen susien omat teot ja niiden ihmisille aiheuttamat haitat. Susien kerrotaan historian saatossa tappaneen ihmisiä, ja vieläkin muistellaan 1800-luvulla eri puolilla Suomea sattuneita lastensurmatapauksia. Näiden totuudellisuudesta kuitenkin kiistellään: kaikki eivät usko susien syyllistyneen jokaiseen niiden niskoille laitettuun kuolemantapaukseen. Monet myös painottavat lasten tappamisen taustalla voineen olla 1800-luvun huonon saaliseläintilanteen. Todellisten tai kuviteltujen lastensurmien muisto on kuitenkin vaikuttanut käsityksiimme sudesta. Ajatus suden vaarallisuudesta vaikuttaa nykyäänkin esimerkiksi koulukyytien järjestämiseen susialueilla. 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (20 kommenttia)

Käyttäjän JanneSalonen11 kuva
Janne Salonen

Tämä on aihepiiri jossa osapuolet eivät kohtaa, kun kenelläkään ei ole halua ymmärtää toista.

Meilläpäin Kemiönsaaressa ei ole susia. Jos nurkilla olisi susilauma, olisin enemmän kuin huolissani juoksunarussa olevan koirani ja pihamaalla ja metsässä aikaansa viettävän poikani puolesta. Oli se huoli miten irrationaali tahansa, ihmisille se on todellinen ja luulenpa että olisi todellisuutta myös omalla kohdallani. Siitä huolimatta että minusta sudet kuuluvat Suomen luontoon.

Miten sitten saada keskusteluyhteys osapuolten kesken? En suoraan sanoen tiedä, tälä hetkellä huudetaan toisten päiden yli. Se kai on selvää, että ihmisiin tottunut ja pihapiiriin tuleva susi pitäisi tavalla tai toisella poistaa?

Käyttäjän Luntatupaan kuva
Pertti Väänänen

Pihapiiriin tulevat sudet tulisi pääsääntöisesti tappaa mahdollisimman nopeasti. Susi kuuluvat metsään eikä ihmisten sekaan.

Käyttäjän ManuKorkman kuva
Manu Korkman

Onko koiran pitäminen juoksunarussa hyvä idea? Itselläni oli hirvikoiran muutaman vuoden juoksunarussa kunnes aitasin pihan. Koira oli selvästi onnellisempi aidatussa pihassa kuin juoksunarussa.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Riippuu koirarodusta. 60-luvulla oli yleistä, että mökkien pihalla maaseudulla oli Suomen Pystykorva kolmen metrin pituisen kettingin päässä talon kulmalla ilman juoksunarua kesät talvet.

Käyttäjän JanneSalonen11 kuva
Janne Salonen

Mikä vika juoksunarussa on?

Narun tarkoitus on estää koiraa juoksemasta milloin minkin pelloilla liikkuvan elukan perään metsästysviettinsä ohjaamana, ja samalla mahdollistaa vapaa liikkuminen noin 400 neliömetrin alueella. Aikamoinen aita saisi olla mikä sitä pidättelisi, pitäisi varmaan kysäistä Trumpilta neuvoa.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Jos Suomessa on parituhatta karhua ja niitäkin siedetään sutta paljon vaarallisempana eläimenä, niin sen mukaan susia voisi hyvin olla Suomessa ainakin sama määrä ennen kuin kaatolupia annettaisiin.

Käyttäjän MikaLamminp kuva
Mika Lamminpää

Näinhän se on. Tolkun ihmiset katoavat kuin tuhka tuuleen kun jossain on nähty suden jälkiä. Olivat ne sitten suden tai koiran.

Käyttäjän JanneSalonen11 kuva
Janne Salonen

Ymmärränkö oikein jos ajattelen että et ymmärrä susialueella asuvien ihmisten pelkoja?

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka Vastaus kommenttiin #7

Pelkoja voi toki ymmärtää vaikka niitä ei pitäisikään rationaalisina. Epärationaalisten pelkojen pohjalta ei kuitenkaan pitäisi laatia lainsäädäntöä tai viranomaispäätöksiä.

Tietysti on niin, että kaikkia riskejä ei voi milloinkaan eliminoida juuri missään asiassa. Tietty toleranssi on pakko olla olemassa. Viittasin itse karhuihin. Taisi olla viime viikolla, kun viimeeksi uutisoitiin, että karhu puri miestä jalkaan. Pari ihmistä on viimeisien vuosikymmenien aikana joutunut karhun tappamaksi Suomessa. Jostain kumman syystä se ei herätä samoja tunnelatauksia kuin susi. Siitä asiasta olen aivan äimän käkenä.

Käyttäjän JanneSalonen11 kuva
Janne Salonen Vastaus kommenttiin #8

Susi on mystifioitu pelottavaksi elukaksi, siitä olen samaa mieltä. Meilläpäin on ilveksiä mutta ei niistä ole huolissaan kuin ne jotka antavat kissansa olla vapaasti luonnossa, ja jokunen kotitarvekanatarhuri.

Mutta edelleen peräänkuulutan eri näkökulmien yhteensovittamista. Minä en päästäisi poikaani rakentelmaan majaa metsään jossa liikkuu susilauma. Siinä on helppo huudella toleranssia, mutta tuo tilanne on ihan todellinen ja arkipäivää mm. täällä Varsinais-Suomessa. Tottakai ihmiset ovat peloissaan ja huolissaan.

Jori Heinonen Vastaus kommenttiin #9

Se on hyvä, että huolehdit lapsistasi niin kuin vanhempien kuuluukin, oli asuinpaikka sitten Helsingin lähiöissä tai syrjäisimmässä korpimetsässä. Kuitenkin, suden metsästystä varokeinona puoltavat sivuuttaavat sen faktan, että metsästys pääsääntöisesti lisää niiden häiriökäyttäytymistä. Ihmispelkoa kuollut susi sen sijaan ei opeta kenellekään.

http://time.com/3620141/killing-wolves-hurts-lives...

Kaj Granlund Vastaus kommenttiin #9

Edelleenkään emme näytä ymmärtävän minkälaisesta eläimestä on kyse. Sudesta ja sen tavoista on kirjoitettu tuhansia tutkimuksia niin nykyaikana kuin menneinä vuosisatoina. Eräs mielenkiintoinen tutkija on ranskalainen tohtori Jean-Marc Moriceau (The university of Caen Normandy), joka on löytänyt yli 9000 suden tappamaa ihmistä Ranskasta. Suomessa vastaavanlaisen tutkimuksen teki 1970-luvulla tri Jouko Teperi. Venäläisistä tutkijoista kannattaa mainita professori Sergei Korytin (1990-luvulla) sekä biologi Leonid Pavlovich Sabaneev (1844–1898). Suden vaarallisuutta ovat tutkineet myös venäläiset susitutkijat Bibikov ja Krusjinskij. Yksikään näistä ei pidä sutta vaarattomana.

Olen itse kirjoittanut aiheesta useita kirjoja eri kielillä ja suomenkielisen julkaisen lähipäivinä. Kannattaa vilkaista kirjan sivustoa www.susihukka.eu

Käyttäjän MikaLamminp kuva
Mika Lamminpää Vastaus kommenttiin #18

Suomessa susi ei ole tappanut yhtään ihmistä sitten 1800-luvun. Koirat ovat paljon vaarallisempia, ne kun eivät ihmistä pelkää.

Käyttäjän MikaLamminp kuva
Mika Lamminpää Vastaus kommenttiin #7

"– Haluaisin ymmärtää, mutta on hirveän vaikea ymmärtää. Onko kysymys alun perin pelosta, mikä on päässyt jylläämään ja sitä myöten muuttunut vihaksi? Tällä hetkellä on todella vaikea ymmärtää sitä, jos oikeasti kaikista halutaan päästä eroon.

– Vaikuttaa siltä, että metsästäjät pelkäävät susia enemmän kuin äidit, pohtii Riitta Kopra rauhalliseen renkolaiseen tyyliin."

http://yle.fi/uutiset/3-9427412

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Ensimmäinen näkyy olevan kaadettu, ja uutisen mukaan toimitetaan Eviraan tutkittavaksi.

http://www.ts.fi/uutiset/paikalliset/3172440/Susij...

Käyttäjän Luntatupaan kuva
Pertti Väänänen

Tuon uutisen mukaan annetut kaksi lupaa on aivan liian vähän.

Mielestäni pitäisi luoda erillinen valtion viranomainen, joka käyttäisi kaadoissa helikoptereita apunaan.
Näin voitaisiin varmistaa, että tulisi ammutta juuri ne oikeat pihasudet luonnossa pärjäävien susien sijaan.

Käyttäjän MikaLamminp kuva
Mika Lamminpää

Miten niin liian vähän? Luin saman uutisen mutta ei siinä mitään sellaista sanottu. Siitä olen iloinen, että kaadettu susi oli juuri sellainen, joka pitikin kaataa.

Käyttäjän jlinjama kuva
Jussi Linjama

Ei kai lajin uhanalaisuus määräydy sen perusteella, montako niitä on Suomessa? Jos määräytyisi, silloin myös esimerkiksi jättiputki olisi uhanalainen laji.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Alueellisesti uhanalainen. Esimerkiksi brittein saarilta tapettiin viimeiset sudet 1600-luvulla eikä niitä ole sinne sen koommin tullut lainkaan uusia.

Käyttäjän MikaLamminp kuva
Mika Lamminpää

Ja monessa Euroopan maassa on enemmän sekä susia että ihmisiä kuin täällä. Punahilkat vain ovat harvinaisia Suomen rajojen ulkopuolella.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset