*

Nojatuolifilosofin narinaa Sattumasta, välttämättömyydestä ja politiikasta

Suomi kysymyksessä, vastauksena Venäjä

Ruotsi on entinen suurvalta, mutta suurvalta-aseman menettäminen ei näy aiheuttaneen sille mitään posttraumaattista stressireaktiota. Saksaa on viime vuosisadalla siunattu Joe-setääkin kahjommalla veitikalla, mutta niin vain Saksa on kyennyt tekemään rehellisesti tiliä menneisyydestään. Mutta vihjaapa Venäjälle, että oisko peiliin katsomisen paikka joskus, niin se lyö nyrkkiä pöytää ja karjuu: Propagandaa! Rienausta! Julkijumalattomuutta!

Mihin Venäjä on menossa? En tiedä. Venäjän talousjohto on kyllä hyvin länsiorientoitunutta, ja Putinin kaudella Venäjän talous on elpynyt. Putinin puheista voi saada sen käsityksen että hän näkee EU:n vihollisenaan, mutta Venäjällä on kai aina viljelty semmoista paatosta ja retoriikkaa poliittisissa puheissa, että niillä on lähinnä ollut tarkoitus viihdyttää kansaa eikä niiden takana ole tosipaikan tullen seisty. Ja onhan sellaista viime aikoina nähty meillä länsimaissakin. Itä on pääilmansuunta mitä poliittisiin tuuliin tulee. Venäläiset ovat tottuneet siihen että heille valehdellaan, ja venäläisille kansakunta on aina ollut isompi asia kuin kansalaiset. 

Olin itse varsin pitkään niitä kriittisesti Natoon suhtautuvia, kuten suurin osa suomalaisista kai on. Ja kuten nykypuheessa aina, niin sanottu kriittisyys tarkoitti tässäkin kielteisyyttä. Viime vuosina on kuitenkin tapahtunut asioita, jotka ovat saaneet minut jos eivät vallan kääntämään takkiani niin ainakin tarkistamaan käsityksiäni. Tarkoitan Georgiaa (kyllä, se oli varomaton Abhasian ja Etelä-Ossetian kanssa) ja Ukrainaa. Abhasia ja Etelä-Ossetia ovat yhä Venäjän miehittämiä ja taloudellisesti riippuvaisia Venäjästä.

Itä-Ukrainan tapahtumia on vaikea käsittää ellei muista sitä tosiseikkaa, että se on se alue, jossa Neuvostoliitto ei koskaan lakannut olemasta. Moraaliselta kannalta Venäjän vastaiset pakotteet ovat Euroopan Unionilta ymmärrettävä elleivät ainoa mahdollinen ratkaisu, mutta sanktioissa on riskinsä. Ne luovat poliitikoille houkutuksen omille erityisille Venäjä-suhteille, ja tässä piilee vaara; pahimmassa tapauksessa palataan samantapaiseen idän kortin heilutteluun kuin 1970-luvun Suomessa.

Itä-Ukrainaan kohdistuvat pakotteet voidaan purkaa, mutta Krimin kohdalla ei ole ratkaisua, ellei Venäjä vetäydy. On vaikea kuvitella että mitkään pakotteet saisivat Venäjän sieltä lähtemään. Ja öljytynnyrin hinnalla on joka tapauksessa isompi vaikutus Venäjän talouteen kuin pakotteilla.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Juuso Hämäläinen

Tilanne Suomen kannalta Venäjän suhteen on mielestäni hyvin selkeä. Meille on tärkeintä taloutemme edistäminen. Idänkaupan alasajo oli typerää. Naapurimme on meille hyvin luonnollinen kauppakumppani. Suurin yksittäinen turistien joukkokin ovat venäläiset.

Venäjän ja Putinin koulutuksesta saavat pitää huolen muut. Englanti, USA, Saksa ja Ranska. Heidän hankkeensa ja kauppasaarto eivät ole meidän intressejämme vaan lännen suuryhtiöiden ja pankkiirien. Kuten oli Ukrainassakin.

Suomi ei kuulu puhtaasti länteen eikä itään. Olemme tässä edelleen ovimattona välissä.

Suomen turvallisuus on myös erillinen asia edellisiin nähden. Niin kauan kun länsi ei anna meille ehdottomia vakuuksia maamme puolustamisesta Venäjän tai muun maan hyökkäystoimia vastaan, ei liittoutumisella länteen ja NATOlla ole mitään todellista merkitystä. Uskottava puolustus on nimittäin täysin mustavalkoinen asia. Se joko on ja estää kaikki valloitusyritykset tai sitten sitä ei ole. Mitään muuta optiota ei ole, johon kannattaa laittaa latiakaan rahaa.

Meidän on oltava puhtaasti käytännöllisiä toimissamme. Ja se ei tarkoita suomettumista.

Käyttäjän jorikajanto kuva
Jori Kajanto

Kyllä Suomi kuuluu täysin puhtaasti länteen. On aina kuulunut. Suomi on Euroopan Unonissa, NATO:n rauhankumppani ja sillä on isäntämaasopimus NATO:n kanssa. Suomi ei ole enää puolueeton eikä sitoutumaton. Presidentti Niinisökin totesi, että "Suomi on osa länttä ja pysyy".

Länsi antaa silloin vain vakuudet maamme puolustamisesta, kun Suomi liittyy NATO:on, kun valtaosa EU-maista jo on. Mistään muualta emme saa turvatakuita.

Käyttäjän MikaLamminp kuva
Mika Lamminpää

Joo, olen taipuvainen ajattelemaan noin myös. Aiemmin pidin Nato-haaveita kummallisena pyrkimyksenä olla mukana jossain elämää suuremmassa seikkailussa, mutta en enää. Yhteenkään Nato-maahan ei kuitenkaan ole toistaiseksi hyökätty. Ja itse asiassa Natonkin on vaikea puolustaa Baltian maita jos Suomi ja Ruotsi eivät ole mukana. Niiden molempien mukanaolosta koituisi myös säästöjä. Suomellahan on pakko olla maajoukot, ei tätä maata muuten voi oikein puolustaa, mutta Ruotsia voi puolustaa ilmankin.

Toimituksen poiminnat